Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  TALOT  MATKAILU  LINKKEJÄ


©Antero Perttula 2022
Jokihongon perustaminen

Tekstit ovat vapaasti suomennettuja alkuperäisistä ruotsinkielisistä manuaaleista.

1.
PAPILLE HERRA ABRAHAMILLE HENKILÖKOHTAINEN HALTIJAKIINNE ELI EMISSIO JOKIHONKOON 1652

”Lorentz Creutz Sarvilahden, Kasaritsin ja Ahvenkosken herra, Turun ja Porin läänin sekä Ahvenanmaan maaherra, niin ja Kuninkaallisen Vuorikollegion asessori

Tekee tiettäväksi, että kuten Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa antamassa etuoikeusasiakirjassa piispoille ja pappiskunnalle sen yhdeksännessä kohdassa sanotaan, että jos papin virkatalo käsittää tiluksia, joita ei viljele kukaan muu henkilö, voidaan niille perustaa torppa. Koska Ikaalisten kirkkokunnan kirkkoherra hyvinoppinut herra Abraham on esittänyt, että papin virkatalolla on suuri ulkomaa, siksi Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa puolesta myönnän hänelle luvan perustaa torpan pappilan tilusten ulkomaalle ja nauttia sitä samoilla ehdoilla kuin itse pappilaa, noudattaen Kuninkaan pappiskunnalle annettuja etuoikeuksia.

Päivätty Hämeenkyrön nimismiehentalossa 20. helmikuuta vuonna 1652
 

Lorentz Creutz (sinetti ja kopion oikeaksi todistaminen)”

Lähde: Kansallisarkisto Ikaalisten seurakunta Valtion viranomaisten kirjeet ja päätökset Pappilaa ja sen maita koskevat kirjeet ja päätökset 1647–1902 (II Ec:2, 1649–1902), № 3. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7917451

2.
SOPIMUS JOKIHONGON TORPPAPAIKASTA VATSIAISTEN KANSSA 1663

Esiin tuli Ikaalisten kirkkoherra kunnianarvoinen ja hyvinoppinut herra Abraham Jakobi. Hän esitti istuvalle oikeudelle kaikkien Vatsiaisten asukkaiden ja Ikaalisten kirkkokunnan osakkaiden välisen maakiistan. Se koski Hienmaa ulkomaata. Se sijaitsee Isokarvianjoen varrella. Kuten nyt ilmoitettiin, pitää kirkkoherra sitä omana torppapaikkanaan. (Hän on saanut sen nautintaansa Kuninkaallisen Majesteetin Armollisimman Pappiskunnalle suotujen etuoikeuksien ja sen 9 kohdan mukaan. Samalle ulkomaalle on sittemmin hyvinjalosukuinen herra Lorentz Creutz, ollessaan maaherrana, antanut 20. helmikuuta vuonna 1652 kirkkoherralle immission eli haltijakiinteen). Torppa sijaitsee lähellä Kurkelaa ja Pohjanmaan rajaa, alkaen Kodisjoensuusta molemmin puolin Isokarvianjokea. Vatsiaisten asukkaat lupasivat luovuttaa kirkkoherralle sen kasken, jonka he olivat syksyllä torpparin talon läheltä kaataneet. Tämä kun oli aiemmin aikonut ja katsonut sitä itselleen. Se toinen kaski, joka oli hakattu siellä lähellä Kodisjoensuuta, on isolla jakamattomalla metsämaalla. Ne niittymaat ja kalavedet, jotka ovat Kodisjoensuun alangolla, ovat vapaasti käytettävissä kirkkoherran torpparin tarpeisiin. Tuomiolla vahvistetaan, että sopimuksen loukkauksesta toimitetaan kirkkoherralle hyvä härkä tai sen arvo sekä maksetaan torpparille takaisin se, mitä häneltä on otettu ja riistetty. Tämän heidän asiasopimuksensa pyysi niin kirkkoherra kuin muut osakkaat laillisesti vahvistamaan. Yhteisen tarkastuksen jälkeen sopimus tuli vahvistetuksi ja sen rikkomisesta tuomitaan sellainen rangaistus, jonka laki säätää.”

Lähde: Kansallisarkisto Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat Varsianisten asioiden pöytäkirjat 1658–1667 (KO a:5) Hämeenkyrön talvikäräjät 9. ja 10.3.1663, sivut 715v–716 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27192299

3.
JOKIHONGON TORPPARIKONTRAHTI 1671

”Teen tiettäväksi, kuinka tämän kirjeen näyttäjä Jaakko Tuomonpoika Honko, on jokin aika sitten asettanut torppaansa varten vakuutuksekseen ja takaajikseen vakinaisesti asuvat miehet. He ovat: Tuure Juhonpoika Kurkelasta, Yrjö Tuomonpoika Vatulasta ja Sippo Hiutu Jämijärveltä. Jaakko on ottanut viljelyyn Ikaalisten pappilaan kuuluvan torppapaikan. Se sijaitsee Isokarvianjoen varressa ja on nimeltään Hienmaan ulkomaa. Sen torpan on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Meidän Kaikkeinarmollisin Kuningas ja Herra suonut Armollisesti Pappiskunnan etuoikeuksien yhdeksännen luvun mukaan. Sittemmin on hänen ylhäisyytensä herra valtaneuvos korkeanjalosukuinen herra paroni Lorentz Creutz, ollessaan tämän maaherrakunnan maaherrana, antanut minulle 20. helmikuuta vuonna 1652 torppaan haltijakiinteen eli immission. Se on tapahtunut seurakunnan tietäen ja sen luvalla. Torppani perustamisen on lisäksi vahvistanut, maaherrana ollessaan, jalosukuinen herra Harald Oxe. Vahvistus tapahtui noudattaen pappilan etuoikeuksia, hänen suosiollisimmalla kirjeellään 24. viimeksi kulunutta tammikuuta. Torppasopimuksen mukaan minulla on usein mainitun hallitsemani torppani hoitamiseen mainittu Jaakko Honko. Hän on raivannut Torpan viljelykseensä. Se on hänen hallinnassaan ja hän viljelee ja ylläpitää sitä edelleen. Torppa alkaa Kodisjoensuusta jatkuen lähelle Kurkelaa ja Pohjanmaan rajaa. Kalavedet ja niittymaat ovat Kodisjoensuun alangolla ja niitä on tarpeeksi. Vatsiaisten asukkaiden sekä muiden asianosakkaiden kanssa on tehty asiasta sopimus ja se on laillisesti vahvistettu Laitilan nimismiehentalossa 9. ja 10. maaliskuuta vuonna 1663. Jaakko Hongon kanssa on sovittu hänen velvollisuuksistaan. Torpasta hän on nyt sitoutunut vuosittain suorittamaan, alkaen viimeksi kuluneesta heinäkuun 24. päivästä vuonna 1671, kaikkiaan:
 

• 10? hopeataaleria rahana,

• leiviskän voita ja

• hyvän saukonnahan tai sen arvon muina nahkoina tai rahassa

• kuin myös kymmenyksistä ja muista veroesineistä joka kolmas vuosi yhden hyvän teuraan.

Sen yllä mainitut takuumiehet hyväksyivät.

Tämän vuoksi katson minä asianomaisen nöyrästi: viran- ja tavanmukaisesti pyytää Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Korkeaa ja Arvoinmainittua Virkaa merkitsemään usein mainitun Jaakko Hongon todelliseksi etuoikeuden haltijaksi ja nauttimaan siitä pappilan alaisuudessa vapaavuosia kaikilla mainituilla ehdoilla. Suosiollisimmassa armossa paremmaksi vakuudeksi olen minä tämän omakätisesti ja sinetillä vahvistanut. Ikaalisissa 11. marraskuuta vuonna 1671
 

Abraham Jkaliensis

saman seurakunnan määräämä kirkkoherra – sinetti

 

(Vertaa: Kansallisarkisto Turun ja Porin läänin tilejä, Maakirja 1671 (7316), Ikaalinen, sivu 1050 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10852873; Pakulan eli Osaran koko talon pelkät maakirjaverot olivat yhteensä 41 taaleria 12 äyriä 7 ⅕ penninkiä hopeassa)

Lähde: Kansallisarkisto Ikaalisten seurakunta Valtion viranomaisten kirjeet ja päätökset Pappilaa ja sen maita koskevat kirjeet ja päätökset 1647–1902 (II Ec:2, 1649–1902), № 14 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7917467

4
TORPPA PAPIN EIKÄ PAPPILAN HALLINNASSA

”Turun katedraalikoulun rehtori korkeanoppinut maisteri Gabriel Fortelius tuli esiin. Hänen vaimonsa, siveä Sofia Paul, oli Ikaalisten entisen kirkkoherran korkeanoppineen maisterin Abraham Jkaliensisin leski. Fortelius ajoi asiaa vaimonsa ja tämän perillisten puolesta. Hänen valituksensa kohde oli Ikaalisten nykyinen kirkkoherra hyvinoppinut herra Matthias Apollonius. Fortelius kertoi, kuinka Apollonius oli toiminut vastoin Kuninkaallisen Majesteetin kirkkokunnalle antaman etuoikeusmääräyksen 9 kohtaa. Hän oli toiminut myös vastoin edellisestä jalosukuisen herran tämän läänin maaherran alamaisille antamia päätöksiä sekä laillisia tuomioita. Hän on ottanut itselleen Jokihongon torpan, joka on perustettu pappilan tiluksille. Hän on kantanut siitä veroa. Siitä huolimatta hän ei ole maksanut takaisin mainituille perillisille kuluja samasta torpasta (joka hänelle, noudattaen mainittua etuoikeutta, pitäisi ensin määrätä, koska maisteri Abraham on torpan perustanut). Kulut pitää saada arviomiesten näkemyksen mukaisesti. Maisteri Gabriel pyysi myös luovuttamaan heille ne verot, jotka herra Matthias oli Jokihongosta kantanut. Herra Matthias vastasi, että hän oli luullut saaneensa oikeudet mainittuun torppaan, kun sen piti olla osa pappilaa. Kuultuaan asian laidan, hän tahtoi maksaa arviomiesten esityksen mukaan, mitä se on kustantanut.

Lautakunta otti asian harkintaansa ja julisti päätöksensä:

• koska herra Matthias Apollonius ei ole loppuunsaattanut vetoomustaan kihlakunnanoikeuden tuomiosta 11. tammikuuta vuodelta 1677 ja

• jalosukuinen herra maaherra on siten 18. huhtikuuta vuonna 1678 palauttanut saman päätöksen täytäntöönpanoon,

on kihlakunnanoikeus edelleen harkinnut, että:

• herra Matthias Apollonius tuomitaan maksamaan, yllä mainittujen pappien etuoikeuksien 9 kappaleen mukaan, maisteri Abraham Ikaliensisin leskelle ja perillisille ne verot, mitä hän on Jokihongon torpasta kantanut. Sen, mitä torppari ei ole täydellisesti maksanut, pitää häneltä ulosmitata.

Osapuolten pyynnöstä oikeus määräsi arviomiehiksi:
 

• Erkki Olavinpojan Heittolasta

• Tuure Juhonpojan Kurkelasta

• Heikki Erkinpojan Vähäröyhiöstä

• Heikki Yrjönpojan Kilvakkalasta

• Jaakko Erkinpojan Sasista ja

• Matti Abrahaminpojan Mahnalasta.

Heidän pitää määrittää ne kulut, joita edelliset kirkkoherrat autuas herra Abraham Jacobi ja hänen mainittu poikansa autuas maisteri Abraham Ikaliensis ovat käyttäneet torpan perustamiseen ja sen saattamiseen todelliseen viljelykuntoon. Ne kulut herra Matthias on velvollinen maksamaan autuaan maisteri Abrahamin leskelle ja perillisille.

Kun he olivat taas kokoontuneet, kertoivat yllä mainitut uskotut miehet kirkkoherrojen autuaan herra Abraham Jacobin ja hänen poikansa maisteri Abraham Ikaliensisin olleen jäljempänä mainituilla tavoilla rasitettuja ja heidän kulunsa olivat kyseisen Jokihongon torpan perustamisesta seuraavat:

• Ensiksi herra Abraham Jakobi oli valinnut tämän torpan paikan. Sitten hän oli saanut torpan maihin muiden osakkaiden suostumuksen. Tämän jälkeen hän oli hakenut Hänen Ylhäisyydeltään Autuaalta Herra Valtaneuvokselta, siihen aikaan maaherrana olevalta korkeanjalosukuiselta herra Lorentz Creutzilta siihen vahvistuksen.

• Toiseksi herra Abraham Jakobi on antanut laillisesti erottaa mainitun torpan muista tiluksista. Hän on suurella työllä huudattanut ne oikeudenkäyntijärjestyksen mukaan. Kaikki edellinen ei ole voinut tapahtua ilman vaivannäköä ja kustannuksia.

• Kolmanneksi herra Abraham Jacobi on hankkinut sinne torpparin. Tämä oli ensin alkanut siellä raivaamisen. Sitten suurin osa torpparin ajasta kuluikin pappilan ylläpitoon. Hän ei voinut samaan aikaan saada torppapaikkaan asianmukaista viljelyä. Niin että:

• Neljänneksi maisteri Abraham Ikaliensisin täytyi, hänen isänsä kuoleman jälkeen, ensimmäiseksi ottaa tämä torppapaikka uudelleen viljelyyn ja asettaa sinne toinen asukas. Tämä oli nauttinut verovapautta vuoteen 1671 saakka. Autuaan maisteri Abrahamin aikana, kun torppa tuli erotettua hänen ylläpitoonsa, hän oli hankkinut siihen, nyt olevalta maaherralta, kuin myös konsistorilta vahvistuskirjeet. Niitä ei kuitenkaan ole voitu saada ilman vaivoja ja kuluja.

• Viidenneksi kamariviskaali oli tehnyt kysymyksen samasta torpasta. Hän halusi siirtää sen kruunun alaisuuteen. Mutta koska autuas maisteri Abraham oli sitä uutterasti ja kovalla työllä kehittänyt, katsoi viskaali torpan olevan pappilan alaisuudessa hyvissä käsissä ja turvassa.

• Kuudenneksi Maisteri Abraham oli, vapaavuosien päättymisen jälkeen, nauttinut torpasta ainoastaan neljän vuoden verot.

• Seitsemänneksi, koska tämä torppa sijaitsee kaukana pappilasta eräässä metsäsopukassa, on perustajilla ollut paljon vaivaa ja kuluja heidän edestakaisista matkoistaan saman torpan pystyttämisessä.

Edellisten seikkojen perusteella mainitut arviomiehet katsoivat, että Abrahamin seuraajan eli nyt virassa olevan Ikaalisten kirkkoherran, jota vastaan kanne on, tulee maksaa, maisteri Abrahamin perillisille, usein mainitun torpan perustamisesta, kohtuulliset 70 hopeataaleria.

Tätä tuomiota vastaan kirkkoherra Matthias Apollonius jätti laillisessa ajassa vetoomuksensa.”
 

Lisäys: Laamanninoikeus vahvisti laamanni Olai Hamniuksen tuomiolla käräjäoikeuden päätöksen. Fortelius valitti vielä hovioikeuteen. Hän ei kuitenkaan toimittanut sinne lainkaan varsinaista valitusta. Niinpä hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion voimaan.

(Lähde: Kansallisarkisto Ikaalisten seurakunta Valtion viranomaisten kirjeet ja päätökset Pappilaa ja sen maita koskevat kirjeet ja päätökset 1647–1902 (II Ec:2, 1649–1902), № 17 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7917475)

Lähde: Kansallisarkisto Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1681–1685 (KO a:8) Hämeenkyrön ja Ikaalisten talvikäräjät 8., 10., 11., 12. ja 13.1.1681, sivut 30–33 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3737295

5.
TORPASTA MAATILA

Jokihongon torpan rajat käytiin 20. elokuuta vuonna 1693 komissiomaanmittari Olof Mörtin toimesta. Samalla tehtiin tilakatselmus. Jokihongon sanottiin olevan Ikaalisten kirkkoherran torppa. Se siirrettiin tässä yhteydessä kruunun uudistilaksi. Siitä tuli ½ manttaalin 3 äyrin talo.

Jokihonko kartoitettiin 6. marraskuuta vuonna 1695 saman maanmittarin toimesta.

Lähde: Kansallisarkisto Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1736–1736 (KO a:50), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 19., 20., 22. ja 23.11.1736 sivut 378–379v., § 86. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27136862