©Antero Perttula 2020
Katkon torpan asema 1738

Jämte Fältwäbelen af Kongl. Maij^ts Lif DragouneRegemente Manhaftig Jonas Gustaf Segerstedt företrädde des Indelningz bonde, Jacob Sigfridsson ifrån Kyroskantz; upwisande Högwälborne Hl^r Barons General Majorens och Landshöfdingens Otto Reinholt Úxkulls under dⁿ 28: Januarii 1736: utgifne Högtärade Resolution, uppå Fältwäbelens ansökning, angående, at Katko Torp, innom Kyroskantz Krono Hemmans råå och rör belägit, måtte läggas, äfwen som med Kampikoski och Pahaluomasu Torp igenom Högwälbemälte Herres Resolution af dⁿ 20 Febr: 1733: skedt berörde skants til hielp uti räntans betalande innehållandes den förstnämde Resolution at den sökte ändringen med deβeTorp, eij kunnat bewiljas, utan borde där med efter omnämde 1733: Års Resolution börblifwa, hwar jämte Katko åboen wid Tijo daler S^rmts wite blifwit förbuden at giöra Kyro skantz åboen på des skog och utmarck innom des råå något intrång, efter som Katko wid 1694: Års skattläggning skog på wäster sidan om Karfwia Åå är worden tillagd, Katko allenast des Åker och Äng innom Kyro skantz rår förbehållne; Och som Katko Torparen Mårten Jöranβon icke des mindre medelst swedien de på besagde Kyro=skantz inom des rår belägne skog medelst swidiehållande åwärckan skal för öfwadt,; så anhölt Fältwäbelen med Jacob Sigfridβon at Katko därföre efter åfwan sagde Resolutions innehåld, må warda ansedd, och där hos pålagd Jacob Sigfridssons skada at ersättia; Hwar öfwer Katko sig förklarade, at, som för utan, det hans förFäder, på detta Torp, så wäl som han sielf, alltid skola nyttiadt berörde skog obehindradt, och utan åtal, Parterne emellan jämwäl efter Högwälbemälte Resolutions utfärdande skal skedt sådan förening, at Katko alt framgent wore uplåtit sig af omtalt skog til all nödtorft betiena; så förmeente han sig här utinnan utom sin skuld blifwa tiltalt. Hwaremot Käranderne sig yttrade den föregifne gamla häfden nu mera, emot åfta omrörde Resolution eij kunna gälla, och hwad föreningen widkommer så skal den på de wilckor warit ingången, at Katko till Kyroskantz räntans betalande skulle komma at bidraga; men som sådant öfwerenskommande af Högwälborne Hl^r Baron General Majoren och Landshöfdingen, då Katko jämwäl sidsledne Höst samma conwention där skal anmält, skal blifwit ogilladt, uti Jacob Sigfridβons macht eij eller skal stådt, Kronones ägor uti omrörde måtto at minska, så förmodade Käranderne deras begäran eij kunna afslås.

Och som medelst åwärckan til skyndade skadan eij kunde upgifwas; så fans godt, at uppå Parternes föreslående, förordna Cronones Länsmans Wälachtad Eric Litander, Sokneskrifwaren Wälachtad Nils Favorin, och Nämdemannen Anders Johanβon ifrån Watula, den samma at wid första läglighet i ögansichte taga, och wardera, samt sedan med berättelse där om til Tingz rätten inkomma. Men angående Pukarajoensu äng, som Jacob Sigfidβon klagade Mårten Katko hafwa inkrächtadt, och Kyro skants Hemman skall underlyda, men Katko åter påstod sitt Torp tilhöra, det Jacob Sigfridβon bestridde, så kunde Tingzrätten sig med den twisten så som warande emellan CronoHemman om jord, icke befattas.

Yhdessä Kuninkaallisen Majesteetin Henkirakuunarykmentin Vääpelin Miehekkään Jonas Gustaf Segerstedtin kanssa astui esiin ruotujakolaitoksessa hänelle veropalkkatilaksi annettu Kyrön Skanssin talonpoika Jaakko Siponpoika. He esittivät Korkeanjalosukuisen Vapaaherran Kenraalimajurin ja Maaherran Otto Reinhold Yxkullin Tammikuun 28. päivänä vuonna 1736 antaman Korkeankunnioitettavan Välipäätöksen. Se koski sitä Vääpelin jättämää anomusta, jossa Katkon Torppa, joka sijaitsee Kyrön Skanssin Kruununtilan rajojen sisällä, täytyy asettaa mainitun skanssin avuksi, sen verojen maksussa. Perusteena on Arvoinmainitun Herran 20. helmikuuta vuonna 1733 antama Välipäätös. Samoin pitää tehdä Kampikosken ja Pahaluomasuun Torpille, jotka ovat myös Kyrön Skanssin rajojen sisällä. Ensiksi mainittuun Välipäätökseen Katko haki yhdessä näiden Torppien kanssa muutosta. Siihen ei voitu suostua, vaan siltä osin pitää jättää voimaan mainittu vuoden 1733 Välipäätös. Siinä Katkon asukasta on kielletty 10 hopeataalerin sakon uhalla tekemästä Kyrön Skanssin asukkaan niissä metsissä ja ulkomaissa, jotka sijaitsevat sen rajojen sisällä, minkäänlaista anastusta. Välipäätöksen mukaan Katkolle on annettu vuoden 1694 verollepanossa mainittu metsä Karvianjoen länsipuolelta. Katkolle on suotu Kyrön Skanssin rajojen sisältä vain Pellot ja Niityt. Ja koska Katkon Torppari Martti Yrjönpoika ei saa tehdä vähäisintäkään vahinkoa kaskeamalla puheena olevan Kyrön Skanssin rajojen sisällä olevia kaskimaita, niin anoi Vääpeli yhdessä Jaakko Siponpojan kanssa, että Katko tämän jälkeen, edellä sanotun Välipäätöksen sisällön perusteella, täytyy tuomita ja määrätä maksamaan tekemänsä vahingot Jaakko Siponpojalle. Tähän Katko selvitti, että tässä Torpassa mainittuja metsiä ovat niin hänen esi-isänsä yhtä hyvin kuin hän itse, aina saaneet nauttia esteettä ja ilman syytettä. Arvoinmainitun Välipäätöksen jälkeen ovat Osapuolet laatineet keskenään sellaisen sopimuksen, että Katkolle edelleenkin jätettäisiin puheena oleva metsä kaikkeen tarpeelliseen käyttöön. Sen johdosta Katko arveli, että hänet yritetään tässä laittaa perusteettomasti syytteeseen. Tätä vastaan kantajat lausuivat väitetyn vanhan nautinnan olevan nyt jo vastoin usein mainittua uutta Välipäätöstä, eikä se voi enää olla voimassa. Mitä sopimukseen tulee, niin sen ehdoissa on sanottu, että Katkon pitää olla apuna Kyrön Skanssille verojen maksuissa. Mutta sellainen sopimus, jonka Katko esitti myös viime Syksynä, on Korkeanjalosukuisen Herra Paronin Kenraalimajurin ja Maaherran taholta hylätty. Jaakko Siponpoika ei myöskään voi enää seistä sopimuksen takana, koska sillä tavoin vähennettäisiin Kruunun omaisuutta. Siksi kantajat arvelivat, ettei heidän näkemystään voida torjua.

Oikeudella ei ollut luvattomasti aiheutetusta vahingosta arviota. Siksi katsottiin hyväksi, että Osapuolten ehdotuksesta, määrätään Kruununnimismies Hyvinkunnioitettu Erik Litander, Pitäjänkirjuri Hyvinkunnioitettu Nils Favorin ja Lautamies Antti Juhonpoika Vatulasta, suorittamaan ensi tilassa katselmuksen mahdollisesta vahingosta. Sen jälkeen pitää kummankin osapuolen saapua paikalle ja jättää tehty katselmus Käräjäoikeuteen. Mutta mitä tulee Pukarajoensuun niittyyn, jossa Jaakko Siponpoika valitti Martti Katkon tehneen vahinkoa ja sen kuuluvan Kyrön Skanssin Talon alaisuuteen, mutta Katko taas väitti sen kuuluvan Torppaansa, minkä Jaakko Siponpoika kiisti, ei Käräjäoikeus voi sekaantua Kruununtilojen maiden välisiin riitoihin.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1738–1738 (KO a:53), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 6., 7., 8., 9. ja 10.11.1738 sivut 342–343v., jaksot 684–686 § 4. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27189587