©Antero Perttula 2021
Lempun ja Pärmäkosken niittykiistoja
1740-1741
|
1.
Uppå Hendrich Mattβon Pärmäkoski ifrån Sammis by och Ulfsby
Sochn har Erich Thomaβon Jönckeri thersammastädes af Ikalis Sochn
utwärckadt skrifftelig stämning at wid detta Ting Erick till
swarstånda, angående en Äng, wid Sammijoki belägen, som skall wara
Jönckeri Hemman tillhörig, men Hendrich någon tid tillbaka
egenwilligt skall bärgadt, hwilcken stämning Nämndeman Johan
Johansson Kuggi i Sastmola enligit des uthändigade witnes skrifft af
dn 19. sidstwekne September hos Hendrich anmält:
men som han sig innan Tingets slut icke infunnit, eller, förfall
framtedt, så anhölt Erick Thomaβon at Saken
icke des mindre med dem må afhielpas upwisandes Landtmätarens
Wällbetrodde Daniel Ekmans Extract af framledne Landtmätarens Jonas
Östrings Chartæ beskrifning öfwer Samminmajaby 1705. afmätt, hwaruti
under, Lars Jöranssons Hemman som nu af Erick Thomasson Jönckeri
beboos, en äng, wid Sammijoki belägen fans uptagen.
Hwarhos Nämdeman Matts Johanβon Ture berättade sig bärgningen för
innewarande År till 3 winterlaβ Höö wärderadt; wid sådan
beskaffenhet pröfwade Rätten, det XII. Cap. 2. 3. och 4. §:§: R: Bn
enligit wara, at Hendrich för thes förfellösa uteblifwande till 2.
dlr och för Åwärckan effter det VIII. Cap. 1. §:
till 1 dlr Srmt sakfälla samt
tillika skyldig dömma, at tre Winterlaβ höö till Käranden lefwerera,
såsom och des förorsakade Rättegångs omkostningar med 12 dlr
Krmt ersättia; Åliggandes Käranden, kungiöra
thenne dom, sedan tid till hwad förbi är, sin wederpart; eller
utmätning, så tidigt söka, at han till nästa Ting, ther han finner
sig befogad, kan låta saken instämma och återwinning söka.
Erkki Tuomonpoika Jönkkäri Sammin kylän Ikaalisten
pitäjän puolelta on laatinut kirjallisen haasteen saattaakseen näillä käräjillä
edesvastuuseen saman kylän Ulvilan pitäjän puolelta Heikki Matinpoika
Pärmäkosken. Haaste koski erästä Samminjoen varrella sijaitsevaa niittyä. Se
pitäisi kuulua Jönkkärin taloon, mutta Heikki on joitakin aikoja sitten
omavaltaisesti alkanut korjaamaan siitä heinät. Asian johdosta lautamies Juho
Juhonpoika Kuggi Merikarvialta oli toimittanut todistetusti Heikille haasteen
19. viimeksi elettyä syyskuuta. Pärmäkoski ei kutenkaan ollut saapunut käräjille
ennen niiden päättymistä eikä ollut osoittanut mitään estettä poissaololleen.
Niinpä Erkki Tuomonpoika pyysi, että koska heidän välisessä asiassaan ei ole
vähäisintäkään epäselvyyttä, se saatettaisiin nyt lopulliseen päätökseen. Hän
esitti maanmittarin hyvinluotetun Daniel Ekmanin tekemän otteen vuoden 1705
mittausten perustella edesmenneen maanmittarin Jonas Östringin laatimasta
Sammimajankylän karttaselitelmästä. Siitä käy ilmi, että Lauri Yrjönpojan talo,
jota nykyisin asuu Erkki Tuomonpoika Jönkkäri, on raivannut erään niityn, joka
sijaitsee Samminjoen varrella. Lautamies Matti Juhonpoika Tuuri kertoi, että
kyseisen niityn korjatuksi heinäsadoksi on arvioitu tänä vuonna 3 talvikuormaa
heiniä. Edellisten perusteella oikeus harkitsi, että oikeudenkäyntikaaren 12.
luvun 2., 3., ja 4. pykälien mukaan Heikkiä sakotetaan aiheettomasti oikeudesta
poissaolosta 2 hopeataaleria. Aiheuttamastaan vahingosta hänet tuomitaan 8.
luvun 1. pykälän mukaan 1 hopeataalerin sakkoon ja niin ikään syyllisenä
toimittamaan Jönkkärille kolme talvikuormaa heiniä. Lisäksi hänen pitää
suorittaa Jönkkärille aiheuttamiaan oikeudenkäyntikuluja 12 kuparitaaleria.
Jönkkäri velvoitetaan antamaan Pärmäkoskelle tiedoksi tämä tuomio niin ajoissa
tai hakemaan ulosottoa niin nopeasti, että Pärmäkoski ehtii seuraaville
käräjille, jos hän katsoo olevansa siihen oikeutettu, ajoissa toimittamaan
asiassa Jönkkärille vastahaasteen jutun takaisinvoittamiseksi.
Lähde: Kansallisarkisto Kihlakunnanoikeuksien renovoidut
tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat
1739–1740 (KO a:55), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 27., 28., 29. ja
30.10.1740, sivut 1473–1474, jaksot 755–756, §. 95
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27229122
---
2.
Krono bonden Hendrich Matβon ifrån Sammis instäldte sig wäl at Kära til
bonden Erich Lempu ifrån Jönkäri by och Ikalis Sokn, för det han skall bärgat
följande Sammis hemman tilhörande änges stycken, Nembln
Iärfwenpä, Wäränkåsken alust och trenne stycken wid Ryngäjoki äng, hafwandes
Nämdemannen Johan Johanβon ifrån Sastmåla Kyrkio by
wärderat det af Wäränkåsken alust och änges stycken ut med Ryngäjoki bärgade
höet till Fyra Skrindor, men Iärfwenpä ängz afkastning är eij wärderat; Men som
efter åfwanrörde Nämdemans intygan stämningen icke blifwit Lempu sielf ankunnad,
så wida han då eij warit hemma, utan Lempus Hustru kundgiord; dy har eij heller
Lempu sig til swarsmålet i denne sak infunnit, utan så framt Hendrich Matβon
med saken widare fortfara will, bör Lempu Lagligen inkalls.
Emedlertid anhölt Hendrich Matβon,
att det witne, som han uti åfwannemde sak inkallat, som är är gamble bonden
Johan Matβon ifrån Wuorjerfwi by, kunde edeligen afhördt
blifwa; Och som Johan Matβon intygades wara af god frägd,
och intet skiäl til jäf emot honom fans; dy i följe af Rättegångz B: 17.
Cap: 23. §: togz af Johan Matβon witnes eden Lempu dock obetagit
framdeles förete sine jäf och påminnelse emot witnet, om han hafwer, hwarpå
Johan, som sade sig wara 53. år gammal, intygade, att år 1705. eller 1706. då
Landtmätaren refwat Sammis ägor och Hemmanet blifwit skattlagt, har Järfwenpä
äng tilfallit Sammis ifrån Lilla mendynniemi in til åker giärdzlesgården, och på
Norre sidan om åen eller bäcken alt hwad ther är, undantagandes twenne änges
stycken Neulicko och Kackå kallade Lempu hemman tilhörige, om hwilka ängars
belägenhet, witent giorde den berättelse, at straxt efter den så kallade
Hachkanäfwan nitu om 2. stackar, som är nämst til Sammis by, och sträcker sig
til Lempus Kackå änges stycke, hwarut med Neulicko skall liggia, följer Sammis
ängz stycken Piuru om en stack, Lettonnefwannitu en stack, Wäränkåskenpälysten
nitu en stack, Wäränkåskenalusten nitu en stack och Ryngäjoki Sammis allena
tillagt, hwilka ängz stycken Sammis utan åtal nyttiat in til deβ Lempu nu i
twenne eller trene år dem bärgat. Mera hade thetta witne efter witnesmålets
upläsande, intet at berätta. Och skall uppå anhållan Hendrich Matβon meddelas
behörigt utdrag af Protocollet förenämde sak angående.
Kruununtalonpoika Heikki Matinpoika Sammista toi
oikeuteen kanteen Ikaalisten Pitäjän Jönkkärin kylästä olevaa Erkki Lemppua
vastaan. Heikin mukaan Lemppu oli korjannut Sammin taloon kuuluneet seuraavat
niittykappaleet: Järvenpää, Vääräkoskenalusta ja kolme lohkoa Ryngäjoenniityltä.
Merikarvian kirkonkylästä lautamies Juho Juhonpoika on arvioinut
Vääräkoskenalustan ja Ryngäjoen lohkojen heinänkorjuuksi neljä krinniä eli
häkkiä. Järvenpäänniityn satoa ei oltu arvioitu. Mutta koska edellä kerrotun
lautamiehen todistetusti tehdyn haasteen perusteella Lemppu ei ollut itse saanut
sitä tiedoksi, kun hän ei silloin ollut kotona, se oli toimitettu Lempun
vaimolle, ei Lemppu myöskään saapunut vastaamaan tähän asiaan. Jos Heikki
Matinpoika aikoo jatkaa asiaa, pitää Lemppu ensin lainmukaisesti kutsua
oikeuteen. Heikki Matinpoika kuitenkin pyysi, että kun hänellä olisi todistaja
paikalla tähän asiaan, häntä voitaisiin kuulla. Todistajan toimisi Vuorijärven
kylän vanha talonpoika Juho Matinpoika. Häntä voitaisiin kuulla valallisena. Ja
koska Juho Matinpojan todistettiin olevan hyvämaineisen eikä häntä vastaan ollut
jääväystä, katsoi oikeus oikeudenkäyntikaaren 17. luvun 23. §:n mukaan, hänen
voivan todistaa. Lempulle jätetään kuitenkin oikeus jälkikäteen osoittaa jääviys
ja muistutukset todistajaa vastaan, jos hän niin katsoo. Juho sanoi olevansa 53
vuotta vanha. Hän todisti, että vuonna 1705 tai 1706, kun maanmittari teki
kolmiomittauksia Sammin tiluksilla ja talo laitettiin verolle, on
Järvenpäänniitty Vähämäntyniemestä peltoaitaukseen tullut Sammille. Kaikki joen
tai puron pohjoispuolella olevat, lukuun ottamatta kahta niittyä nimiltään:
Neulikko ja Kakko, sanottiin kuuluvan Lempun taloon. Niittyjen sadosta todistaja
ei osannut kerto muuta, kuin että niin kutsutulta Hahkanevanniityltä, joka on
nimetty Sammin kylälle ja ulottuu Lempun Kakko-niittyyn, saadaan kaksi aumaa.
Neulikosta jatkuvat Sammin niittykappaleet: Piuru, joka antaa satoa
yhden auman, Lettonevanniitty yhden auman,
Vääräkoskenpäällysniitty yhden auman, Vääräkoskenalustaniitty yhden auman ja
Ryngäjoki on yksistään Sammin. Mainittuja niittyjä Sammi on moitteetta
viljellyt, kunnes Lemppu on ne nyt kahtena tai kolmena vuotena korjannut.
Enempää todistajalla ei ollut kerrottavaa. Heikki Matinpojan pyynnöstä hänelle
annettiin tästä pöytäkirjasta asianmukainen ote koskien tätä asiaa.
Lähde: Kansallisarkisto Vehmaan ja Ala-Satakunnan
renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1740–1740 (II KO
a:47), Ulvilan pitäjän ja Merikarvian kirkkoherrakunnan syyskäräjät 14., 15.,
16., 17. ja 18. sekä 20.10.1740, sivut 557v–559, jaksot 564–565
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26837041
---
3.
Hendrick Mattβon Pärmäkåski ifrån Sammis by och Ulfwila Såhn sökte,
effter föregången stämning at återwinna thenne Rätts, emellan Erick Thomaβon
Jönckeri thersammastädes af Ikalis Såhn af honom, wid sidsledne Åhrs Höste Ting,
fäldte Contumaciæ dom, thermedelst Hendrich för sitt förfallelösa uteblifwande
med 2 dlr Srmts och för åwerckan å en Äng,
wid sammijoki belägen som uti Landtmätaren Östrings Chartæ
beskrifning, under Jönckeris Hemman uptages med 1 dlr Srmts
plicht belägges, såsom ock skyldig dömmes at för dett Åhrets afkastning, tre
Winterlaβ Höö till Erick Thomaβon, jämte 12 dlr Krmts
Rättegångs omkostningar erlägga. föregifwandes aldraförst, at stämningen till
benämde Ting eij skall richtigt hos honom blifwit lefwererad, men måste genast
therå, sådant sitt föregifwande återkalla, och tillstå, att undertecknads
skriffteliga stämning, honom i Rätten tid blifwit tillstäld.
Sedan hwad Ängen angår, så förklarade sig
Hendrick, then samma altid, jämte sina förfäder, och företrädare, under sitt
Pärmäkåski Hemman, som nu mera till skatte skall wara kiöpt, och Kongl. Cammar
Collegii skattebref, effter Hendricks utlåtande allaredan ifrån Stockholm
afsändt, stundeligen therå wara at wäntas, oqwaldt hafwa nyttiadt; upwisandes
jemwäl Ulfsbys Härads Rätts Protocolls utdrag af dn 14. och
15. Octobr: 1740 theruti förmäles Hendrich hafwa klagadt theröfwer at Erick
Lempu eller Jönckeri bärgade någon hans Sammis Hemman tillhörige Ängar; hwilcket
mål tå i twist af stämningens ankunnande åt Lempu sielf kommit at hwila,
undantagandes at ett Hendricks wittne, gamla Bonden Johan Matβon ifrån
Wuorejärfwi i följe af R. Bs 17. Caps 23. §.
Eedeligen blifwit afhördt, och berättadt, at 1705. eller 1706. då Landtmätaren
refwadt Sammis ägor, och Hemmanet blifwit skattlagdt, skall Järfwenpä Äng,
blifwit Sammis ifrån lilla Mändyniemi in til Åker Giärdsgården, och på Norra
sidan om Åån eller bäcken alt hwad ther är, undantagandes 2ne
Ängs stycken, Naulicko och Kocko kallade, Lempu hemman tilhörige, med mera,
hwaraf Hendrick lemnade at slutas, huru Jönckeri till Järfwenpä Äng, som wore
then nu omtwistade, ingen rätt ägde, hwaremot Jönckeri åter, jämte påminnande,
at thetta wittnets utsago, hwaremot han mycket skall hafwa at anföra, eij skall
i någon del wara gällande, påstod eij nu wara at giöra om järfwenpä Äng, utan en
wid Sammijoki wid Norra ändan af Träsket belägen; och under Nummero 3. af
Östrings Cartæ beskrifning, under Lars Jöranβons eller Jönckeri Hemman
antecknad, om hwilcken Hendrick sig jämwäl å samma sätt, yttrade, at then jämwäl
altid oklandradt, under hans Sammis Hemman blifwit nyttiad: Endteligen androg
Hendrick Mattβon at hans hustru, under omtalde Höste Tings tid i barnsäng
fallit, och at han derigenom blifwit hindrad sig at inställa, dett eij eller
Jönckeri neka kunde, kommandes med Hendrick således öfwerens, at Hendrick lemna
benämde omtwistade Äng, under Jönckeris bruk och nyttiande in till deβ han
hinner at utwercka wederbörlig befallning till Landtmätaren, at effterrättelse
Ängarne them emellan dela, samt the honom ådömde Rättegångs omkåstningar å 12 dlr
Krmt till Jönckeri genast wid hemkomsten erlägger; blifwandes
i öfrigit, i anseende till sitt föreburne förfall af sin hustrus siukliga
beskaffenhet för twå dahler Srmts uteblifwandets böter, och i
besinnande at han omtwistade Äng i många Åhr häfdadt, thet Jönckeri eij kunnat
bestrida, och således i handom hafft, för 1. daler Åwerkans sakören befriad:
Heikki Matinpoika Pärmäkoski Sammin kylän Ulvilan
pitäjän puolelta haki, asettamansa kanteen perusteella, tässä oikeudessa
takaisinvoittoa hänen ja samasta paikasta Ikaalisten pitäjän puolelta olevan
Erkki Tuomonpoika Jönkkärin välille viime vuoden syyskäräjillä annettuun
yksipuoliseen tuomioon. Siinä Heikkiä sakotettiin aiheettomasti oikeudesta
poissaolosta 2 hopeataaleria, aiheuttamastaan vahingosta niitylle, joka
sijaitsee Samminjoen varrella ja joka maanmittari Östringin karttaselitelmässä
on merkitty Jönkkärin talon alaisuuteen, 1 hopeataaleri sekä syyllisenä
toimittamaan Erkki Tuomonpojalle, tämän vuoden niitynkaadosta, kolme
talvikuormaa heiniä ynnä maksamaan Erkille aiheuttamiaan oikeudenkäyntikuluja 12
kuparitaaleria. Kaikkein ensimmäiseksi hän väitti, ettei hänelle oltu toimitettu
sanotuille käräjille haastetta lain mukaisesti. Mutta hänen täytyi heti
peruuttaa väitteensä ja myöntää, että itse asiassa hän oli saanut laillisessa
ajassa lainmukaisesti haasteen käräjille.
Mitä sitten niittyyn tulee, niin Heikki selitti, että se
sama maa on kaikkina aikoina niin hänen vanhempiensa kuin edeltäjänsä kaudella
kuulunut Pärmäkoskeen. Talo on nyt jo ostettu perinnöksi (ostettu perinnöksi
5.3.1740) ja Kuninkaallisen Kamarikollegion perintökirja, Heikin lausunnon
mukaan, on kaiketi lähetetty Tukholmasta ja sitä odotetaan sieltä minä hetkenä
hyvänsä tulevaksi. He ovat saaneet kenenkään häiritsemättä nauttia sitä niittyä.
Sitten hän esitti otteen Ulvilan kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta 14. ja 15.
lokakuuta vuodelta 1740. Siinä kerrotaan, kuinka Heikki oli valittanut siitä,
että Erkki Lemppu eli Jönkkäri oli korjannut hänen Sammin taloonsa kuuluneen
niityn. Kyseisessä tapauksessa riidan haaste annettiin Lempulle tiedoksi, mutta
ei hän itse ollut tullut paikalle. Sinne kylläkin ilmestyi eräs Heikin todistaja
vanha talonpoika Juho Matinpoika Vuorijärveltä. Oikeudenkäyntikaaren 17. luvun
23. pykälän mukaan häntä kuultiin valallisena. Hän oli kertonut, kuinka vuonna
1705 tai 1706, jolloin maanmittari oli kolmiomitannut Sammin tilukset ja talo
oli laitettu verolle, oli Järvenpäänniitty Vähämäntyniemestä peltoaitaukseen
tullut Sammille. Joen tai puron pohjoiselta puolelta kaikki mitä siellä on,
lukuun ottamatta kahta niittykappaletta nimiltään Naulikko ja Kokko, kuuluvat
Lempun taloon. Sen jälkeen Heikki lausui lopuksi, kuinka Jönkkärillä ei ole
Järvenpäänniittyyn, joka nyt on riidanalainen, mitään oikeutta. Jönkkäri taas
muistutti, että mainittu todistajan lausunto, jota hän kovasti oli tuonut esiin,
ei ole miltään osin merkityksellinen. Jönkkäri muistutti, että nyt ei ole
kyseessä Järvenpäänniitty, vaan Sammijoen varrella pohjoispuolella järveä oleva
niitty. Se on Östringin karttaselitelmässä numerolla 3. ja se on kirjattu Lauri
Yrjönpojan eli Jönkkärin taloon. Siitä samasta Heikki antoi lausunnon, että se
kait on aina moitteetta ollut hänen Sammin talonsa nautinnoissa. Päätteeksi
Heikki Matinpoika esitti, kuinka hänen vaimonsa oli viime syyskäräjien aikaan
lapsivuoteessa ja siksi hän oli estynyt tulemaan paikalle. Sitä ei myöskään
Jönkkäri voinut kiistää. Jönkkäri teki Heikin kanssa sellaisen sopimuksen, että
Heikki jättää mainitun riidanalaisen niityn Jönkkärin viljelyyn ja nautintaan
siihen saakka, kunnes hän ehtii saamaan asianomaisen määräyksen maanmittarille,
toimittamaan heidän keskensä niittyjen jaon. Lisäksi hän maksaa Jönkkärille heti
kotiin saavuttuaan tuomitut oikeudenkäyntikulut 12 kuparitaaleria. Mutta kun
hänen saamansa 2 hopeataalerin sakko oikeudesta poissaolosta syynä oli hänen
vaimonsa sairauden tila ja ottaen huomioon, että hän on monia vuosia nauttinut
riidanalaisesta niitystä, jota Jönkkäri ei voinut kiistää, niin sekä siitä että
hänen yhden taalerin saamasta vahingontekosakosta hänet vapautetaan.
Lähde: Kansallisarkisto Ylä-Satakunnan tuomiokunnan
renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1741–1741 (KO a:56),
Kyrön ja Ikaalisten pitäjien talvikäräjät 30. ja 31.3.1741,
sivut 263–264v, jaksot 268–270, 8. §.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27251472
---
4.
Erick Thomaβon Jönckeri tiltalte Hendrick Matβon
Pärmäkåski ifln Sammis by, angående af wåldande af 4.
Winterlaβ Höö, thet Erick sidstledne Sommar slagit och bärgadt,
på tre ställen af Ryngäjoki Äng, hwilcken han ock i många Åhrs tid tillförene
oklandradt skall nyttiadt och innehaff. Och som Hendrick eij neka kunde Jönckeri
warit i besittning af sådan häfd, och at han sådant i achtadt ifrån berörde tre
ställen hela afkastningen till 4. skrindor egenwilligt tillgripit; Ty sökte han
igenom förening Jönckeri till frids ställe, hwilcken i så måtto blef träffad, at
Hendrick utfäste till Jönckeri Fyratijo Åtta daler Krmt
erlägga, hwaremot han thet tillgrepna höet sielf har at behålla, samt at lemna
omrörde tre stycken af Ryngäjoki Äng under Jönckeris oqwalda nyttiande, till deβ
at han till äfwentyrs med skiäl till deβ återwinnande kan blifwa utrustad;
hwilcken förening i förmågo af R: B: 20. Cap 2. §: achtades godt at
stadfästa.
Erkki Tuomonpoika Jönkkäri syytti Heikki Matinpoika
Pärmäkoskea Samminkylästä 4. talvikuorman heinien vohkimisesta. Ne Erkki oli
viime kesänä kaatanut ja korjannut kolmelta Ryngäjoenniityn lohkolta. Niitä hän
oli useita vuosia moitteetta nauttinut ja hallinnut. Heikki ei voinut kieltää
Jönkkärin hallintaa sellaiselta nautinnalta ja että hän oli esiin tuotujen
mainittujen kolmen lohkon heinänkaadosta omavaltaisesti anastanut 4 krinniä eli
häkkiä. Siksi pyysi hän sopimusta Jönkkärin hyvittämiseksi seuraavasti: Heikki
lupasi maksaa Jönkkärille 48 kuparitaaleria ja että hän sen vastineeksi saisi
pitää anastamansa heinät itsellään. Lisäksi hän jättäisi sanotut kolme
Ryngäjoenniityn lohkoa Jönkkärille kenenkään häiritsemättömään nautintaan. Tämä
jatkuisi siihen saakka, että hän mahdollisesti voisi löytää perusteet niiden
takaisinvoittamiseksi. Tämä sopimus katsottiin oikeudenkäyntikaaren 20. luvun 2
pykälän mukaan hyväksi ja se vahvistettiin.
Lähde: sivut 264v–265, jakso 270, 9.
§:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27251474
|