Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  TALOT  MATKAILU  LINKKEJÄ


©Antero Perttula 2021
Lempun ja Pärmäkosken niittykiistoja 1740-1741

1.
Uppå Hendrich Mattβon Pärmäkoski ifrån Sammis by och Ulfsby Sochn har Erich Thomaβon Jönckeri thersammastädes af Ikalis Sochn utwärckadt skrifftelig stämning at wid detta Ting Erick till swarstånda, angående en Äng, wid Sammijoki belägen, som skall wara Jönckeri Hemman tillhörig, men Hendrich någon tid tillbaka egenwilligt skall bärgadt, hwilcken stämning Nämndeman Johan Johansson Kuggi i Sastmola enligit des uthändigade witnes skrifft af dn 19. sidstwekne September hos Hendrich anmält: men som han sig innan Tingets slut icke infunnit, eller, förfall framtedt, så anhölt Erick Thomaβon at Saken icke des mindre med dem må afhielpas upwisandes Landtmätarens Wällbetrodde Daniel Ekmans Extract af framledne Landtmätarens Jonas Östrings Chartæ beskrifning öfwer Samminmajaby 1705. afmätt, hwaruti under, Lars Jöranssons Hemman som nu af Erick Thomasson Jönckeri beboos, en äng, wid Sammijoki belägen fans uptagen. Hwarhos Nämdeman Matts Johanβon Ture berättade sig bärgningen för innewarande År till 3 winterlaβ Höö wärderadt; wid sådan beskaffenhet pröfwade Rätten, det XII. Cap. 2. 3. och 4. §:§: R: Bn enligit wara, at Hendrich för thes förfellösa uteblifwande till 2. dlr och för Åwärckan effter det VIII. Cap. 1. §: till 1 dlr Srmt sakfälla samt tillika skyldig dömma, at tre Winterlaβ höö till Käranden lefwerera, såsom och des förorsakade Rättegångs omkostningar med 12 dlr Krmt ersättia; Åliggandes Käranden, kungiöra thenne dom, sedan tid till hwad förbi är, sin wederpart; eller utmätning, så tidigt söka, at han till nästa Ting, ther han finner sig befogad, kan låta saken instämma och återwinning söka.

Erkki Tuomonpoika Jönkkäri Sammin kylän Ikaalisten pitäjän puolelta on laatinut kirjallisen haasteen saattaakseen näillä käräjillä edesvastuuseen saman kylän Ulvilan pitäjän puolelta Heikki Matinpoika Pärmäkosken. Haaste koski erästä Samminjoen varrella sijaitsevaa niittyä. Se pitäisi kuulua Jönkkärin taloon, mutta Heikki on joitakin aikoja sitten omavaltaisesti alkanut korjaamaan siitä heinät. Asian johdosta lautamies Juho Juhonpoika Kuggi Merikarvialta oli toimittanut todistetusti Heikille haasteen 19. viimeksi elettyä syyskuuta. Pärmäkoski ei kutenkaan ollut saapunut käräjille ennen niiden päättymistä eikä ollut osoittanut mitään estettä poissaololleen. Niinpä Erkki Tuomonpoika pyysi, että koska heidän välisessä asiassaan ei ole vähäisintäkään epäselvyyttä, se saatettaisiin nyt lopulliseen päätökseen. Hän esitti maanmittarin hyvinluotetun Daniel Ekmanin tekemän otteen vuoden 1705 mittausten perustella edesmenneen maanmittarin Jonas Östringin laatimasta Sammimajankylän karttaselitelmästä. Siitä käy ilmi, että Lauri Yrjönpojan talo, jota nykyisin asuu Erkki Tuomonpoika Jönkkäri, on raivannut erään niityn, joka sijaitsee Samminjoen varrella. Lautamies Matti Juhonpoika Tuuri kertoi, että kyseisen niityn korjatuksi heinäsadoksi on arvioitu tänä vuonna 3 talvikuormaa heiniä. Edellisten perusteella oikeus harkitsi, että oikeudenkäyntikaaren 12. luvun 2., 3., ja 4. pykälien mukaan Heikkiä sakotetaan aiheettomasti oikeudesta poissaolosta 2 hopeataaleria. Aiheuttamastaan vahingosta hänet tuomitaan 8. luvun 1. pykälän mukaan 1 hopeataalerin sakkoon ja niin ikään syyllisenä toimittamaan Jönkkärille kolme talvikuormaa heiniä. Lisäksi hänen pitää suorittaa Jönkkärille aiheuttamiaan oikeudenkäyntikuluja 12 kuparitaaleria. Jönkkäri velvoitetaan antamaan Pärmäkoskelle tiedoksi tämä tuomio niin ajoissa tai hakemaan ulosottoa niin nopeasti, että Pärmäkoski ehtii seuraaville käräjille, jos hän katsoo olevansa siihen oikeutettu, ajoissa toimittamaan asiassa Jönkkärille vastahaasteen jutun takaisinvoittamiseksi.

Lähde: Kansallisarkisto Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1739–1740 (KO a:55), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 27., 28., 29. ja 30.10.1740, sivut 1473–1474, jaksot 755–756, §. 95 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27229122
--- 

2.
Krono bonden Hendrich Matβon ifrån Sammis instäldte sig wäl at Kära til bonden Erich Lempu ifrån Jönkäri by och Ikalis Sokn, för det han skall bärgat följande Sammis hemman tilhörande änges stycken, Nembln Iärfwenpä, Wäränkåsken alust och trenne stycken wid Ryngäjoki äng, hafwandes Nämdemannen Johan Johanβon ifrån Sastmåla Kyrkio by wärderat det af Wäränkåsken alust och änges stycken ut med Ryngäjoki bärgade höet till Fyra Skrindor, men Iärfwenpä ängz afkastning är eij wärderat; Men som efter åfwanrörde Nämdemans intygan stämningen icke blifwit Lempu sielf ankunnad, så wida han då eij warit hemma, utan Lempus Hustru kundgiord; dy har eij heller Lempu sig til swarsmålet i denne sak infunnit, utan så framt Hendrich Matβon med saken widare fortfara will, bör Lempu Lagligen inkalls.

Emedlertid anhölt Hendrich Matβon, att det witne, som han uti åfwannemde sak inkallat, som är är gamble bonden Johan Matβon ifrån Wuorjerfwi by, kunde edeligen afhördt blifwa; Och som Johan Matβon intygades wara af god frägd, och intet skiäl til jäf emot honom fans; dy i följe af Rättegångz B: 17. Cap: 23. §: togz af Johan Matβon witnes eden Lempu dock obetagit framdeles förete sine jäf och påminnelse emot witnet, om han hafwer, hwarpå Johan, som sade sig wara 53. år gammal, intygade, att år 1705. eller 1706. då Landtmätaren refwat Sammis ägor och Hemmanet blifwit skattlagt, har Järfwenpä äng tilfallit Sammis ifrån Lilla mendynniemi in til åker giärdzlesgården, och på Norre sidan om åen eller bäcken alt hwad ther är, undantagandes twenne änges stycken Neulicko och Kackå kallade Lempu hemman tilhörige, om hwilka ängars belägenhet, witent giorde den berättelse, at straxt efter den så kallade Hachkanäfwan nitu om 2. stackar, som är nämst til Sammis by, och sträcker sig til Lempus Kackå änges stycke, hwarut med Neulicko skall liggia, följer Sammis ängz stycken Piuru om en stack, Lettonnefwannitu en stack, Wäränkåskenpälysten nitu en stack, Wäränkåskenalusten nitu en stack och Ryngäjoki Sammis allena tillagt, hwilka ängz stycken Sammis utan åtal nyttiat in til deβ Lempu nu i twenne eller trene år dem bärgat. Mera hade thetta witne efter witnesmålets upläsande, intet at berätta. Och skall uppå anhållan Hendrich Matβon meddelas behörigt utdrag af Protocollet förenämde sak angående.

Kruununtalonpoika Heikki Matinpoika Sammista toi oikeuteen kanteen Ikaalisten Pitäjän Jönkkärin kylästä olevaa Erkki Lemppua vastaan. Heikin mukaan Lemppu oli korjannut Sammin taloon kuuluneet seuraavat niittykappaleet: Järvenpää, Vääräkoskenalusta ja kolme lohkoa Ryngäjoenniityltä. Merikarvian kirkonkylästä lautamies Juho Juhonpoika on arvioinut Vääräkoskenalustan ja Ryngäjoen lohkojen heinänkorjuuksi neljä krinniä eli häkkiä. Järvenpäänniityn satoa ei oltu arvioitu. Mutta koska edellä kerrotun lautamiehen todistetusti tehdyn haasteen perusteella Lemppu ei ollut itse saanut sitä tiedoksi, kun hän ei silloin ollut kotona, se oli toimitettu Lempun vaimolle, ei Lemppu myöskään saapunut vastaamaan tähän asiaan. Jos Heikki Matinpoika aikoo jatkaa asiaa, pitää Lemppu ensin lainmukaisesti kutsua oikeuteen. Heikki Matinpoika kuitenkin pyysi, että kun hänellä olisi todistaja paikalla tähän asiaan, häntä voitaisiin kuulla. Todistajan toimisi Vuorijärven kylän vanha talonpoika Juho Matinpoika. Häntä voitaisiin kuulla valallisena. Ja koska Juho Matinpojan todistettiin olevan hyvämaineisen eikä häntä vastaan ollut jääväystä, katsoi oikeus oikeudenkäyntikaaren 17. luvun 23. §:n mukaan, hänen voivan todistaa. Lempulle jätetään kuitenkin oikeus jälkikäteen osoittaa jääviys ja muistutukset todistajaa vastaan, jos hän niin katsoo. Juho sanoi olevansa 53 vuotta vanha. Hän todisti, että vuonna 1705 tai 1706, kun maanmittari teki kolmiomittauksia Sammin tiluksilla ja talo laitettiin verolle, on Järvenpäänniitty Vähämäntyniemestä peltoaitaukseen tullut Sammille. Kaikki joen tai puron pohjoispuolella olevat, lukuun ottamatta kahta niittyä nimiltään: Neulikko ja Kakko, sanottiin kuuluvan Lempun taloon. Niittyjen sadosta todistaja ei osannut kerto muuta, kuin että niin kutsutulta Hahkanevanniityltä, joka on nimetty Sammin kylälle ja ulottuu Lempun Kakko-niittyyn, saadaan kaksi aumaa. Neulikosta jatkuvat Sammin niittykappaleet: Piuru, joka antaa satoa yhden auman, Lettonevanniitty yhden auman, Vääräkoskenpäällysniitty yhden auman, Vääräkoskenalustaniitty yhden auman ja Ryngäjoki on yksistään Sammin. Mainittuja niittyjä Sammi on moitteetta viljellyt, kunnes Lemppu on ne nyt kahtena tai kolmena vuotena korjannut. Enempää todistajalla ei ollut kerrottavaa. Heikki Matinpojan pyynnöstä hänelle annettiin tästä pöytäkirjasta asianmukainen ote koskien tätä asiaa.

Lähde: Kansallisarkisto Vehmaan ja Ala-Satakunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1740–1740 (II KO a:47), Ulvilan pitäjän ja Merikarvian kirkkoherrakunnan syyskäräjät 14., 15., 16., 17. ja 18. sekä 20.10.1740, sivut 557v–559, jaksot 564–565 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26837041
---

3.
Hendrick Mattβon Pärmäkåski ifrån Sammis by och Ulfwila Såhn sökte, effter föregången stämning at återwinna thenne Rätts, emellan Erick Thomaβon Jönckeri thersammastädes af Ikalis Såhn af honom, wid sidsledne Åhrs Höste Ting, fäldte Contumaciæ dom, thermedelst Hendrich för sitt förfallelösa uteblifwande med 2 dlr Srmts och för åwerckan å en Äng, wid sammijoki belägen som uti Landtmätaren Östrings Chartæ beskrifning, under Jönckeris Hemman uptages med 1 dlr Srmts plicht belägges, såsom ock skyldig dömmes at för dett Åhrets afkastning, tre Winterlaβ Höö till Erick Thomaβon, jämte 12 dlr Krmts Rättegångs omkostningar erlägga. föregifwandes aldraförst, at stämningen till benämde Ting eij skall richtigt hos honom blifwit lefwererad, men måste genast therå, sådant sitt föregifwande återkalla, och tillstå, att undertecknads skriffteliga stämning, honom i Rätten tid blifwit tillstäld.

Sedan hwad Ängen angår, så förklarade sig Hendrick, then samma altid, jämte sina förfäder, och företrädare, under sitt Pärmäkåski Hemman, som nu mera till skatte skall wara kiöpt, och Kongl. Cammar Collegii skattebref, effter Hendricks utlåtande allaredan ifrån Stockholm afsändt, stundeligen therå wara at wäntas, oqwaldt hafwa nyttiadt; upwisandes jemwäl Ulfsbys Härads Rätts Protocolls utdrag af dn 14. och 15. Octobr: 1740 theruti förmäles Hendrich hafwa klagadt theröfwer at Erick Lempu eller Jönckeri bärgade någon hans Sammis Hemman tillhörige Ängar; hwilcket mål tå i twist af stämningens ankunnande åt Lempu sielf kommit at hwila, undantagandes at ett Hendricks wittne, gamla Bonden Johan Matβon ifrån Wuorejärfwi i följe af R. Bs 17. Caps 23. §. Eedeligen blifwit afhördt, och berättadt, at 1705. eller 1706. då Landtmätaren refwadt Sammis ägor, och Hemmanet blifwit skattlagdt, skall Järfwenpä Äng, blifwit Sammis ifrån lilla Mändyniemi in til Åker Giärdsgården, och på Norra sidan om Åån eller bäcken alt hwad ther är, undantagandes 2ne Ängs stycken, Naulicko och Kocko kallade, Lempu hemman tilhörige, med mera, hwaraf Hendrick lemnade at slutas, huru Jönckeri till Järfwenpä Äng, som wore then nu omtwistade, ingen rätt ägde, hwaremot Jönckeri åter, jämte påminnande, at thetta wittnets utsago, hwaremot han mycket skall hafwa at anföra, eij skall i någon del wara gällande, påstod eij nu wara at giöra om järfwenpä Äng, utan en wid Sammijoki wid Norra ändan af Träsket belägen; och under Nummero 3. af Östrings Cartæ beskrifning, under Lars Jöranβons eller Jönckeri Hemman antecknad, om hwilcken Hendrick sig jämwäl å samma sätt, yttrade, at then jämwäl altid oklandradt, under hans Sammis Hemman blifwit nyttiad: Endteligen androg Hendrick Mattβon at hans hustru, under omtalde Höste Tings tid i barnsäng fallit, och at han derigenom blifwit hindrad sig at inställa, dett eij eller Jönckeri neka kunde, kommandes med Hendrick således öfwerens, at Hendrick lemna benämde omtwistade Äng, under Jönckeris bruk och nyttiande in till deβ han hinner at utwercka wederbörlig befallning till Landtmätaren, at effterrättelse Ängarne them emellan dela, samt the honom ådömde Rättegångs omkåstningar å 12 dlr Krmt till Jönckeri genast wid hemkomsten erlägger; blifwandes i öfrigit, i anseende till sitt föreburne förfall af sin hustrus siukliga beskaffenhet för twå dahler Srmts uteblifwandets böter, och i besinnande at han omtwistade Äng i många Åhr häfdadt, thet Jönckeri eij kunnat bestrida, och således i handom hafft, för 1. daler Åwerkans sakören befriad:

Heikki Matinpoika Pärmäkoski Sammin kylän Ulvilan pitäjän puolelta haki, asettamansa kanteen perusteella, tässä oikeudessa takaisinvoittoa hänen ja samasta paikasta Ikaalisten pitäjän puolelta olevan Erkki Tuomonpoika Jönkkärin välille viime vuoden syyskäräjillä annettuun yksipuoliseen tuomioon. Siinä Heikkiä sakotettiin aiheettomasti oikeudesta poissaolosta 2 hopeataaleria, aiheuttamastaan vahingosta niitylle, joka sijaitsee Samminjoen varrella ja joka maanmittari Östringin karttaselitelmässä on merkitty Jönkkärin talon alaisuuteen, 1 hopeataaleri sekä syyllisenä toimittamaan Erkki Tuomonpojalle, tämän vuoden niitynkaadosta, kolme talvikuormaa heiniä ynnä maksamaan Erkille aiheuttamiaan oikeudenkäyntikuluja 12 kuparitaaleria. Kaikkein ensimmäiseksi hän väitti, ettei hänelle oltu toimitettu sanotuille käräjille haastetta lain mukaisesti. Mutta hänen täytyi heti peruuttaa väitteensä ja myöntää, että itse asiassa hän oli saanut laillisessa ajassa lainmukaisesti haasteen käräjille.

Mitä sitten niittyyn tulee, niin Heikki selitti, että se sama maa on kaikkina aikoina niin hänen vanhempiensa kuin edeltäjänsä kaudella kuulunut Pärmäkoskeen. Talo on nyt jo ostettu perinnöksi (ostettu perinnöksi 5.3.1740) ja Kuninkaallisen Kamarikollegion perintökirja, Heikin lausunnon mukaan, on kaiketi lähetetty Tukholmasta ja sitä odotetaan sieltä minä hetkenä hyvänsä tulevaksi. He ovat saaneet kenenkään häiritsemättä nauttia sitä niittyä. Sitten hän esitti otteen Ulvilan kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta 14. ja 15. lokakuuta vuodelta 1740. Siinä kerrotaan, kuinka Heikki oli valittanut siitä, että Erkki Lemppu eli Jönkkäri oli korjannut hänen Sammin taloonsa kuuluneen niityn. Kyseisessä tapauksessa riidan haaste annettiin Lempulle tiedoksi, mutta ei hän itse ollut tullut paikalle. Sinne kylläkin ilmestyi eräs Heikin todistaja vanha talonpoika Juho Matinpoika Vuorijärveltä. Oikeudenkäyntikaaren 17. luvun 23. pykälän mukaan häntä kuultiin valallisena. Hän oli kertonut, kuinka vuonna 1705 tai 1706, jolloin maanmittari oli kolmiomitannut Sammin tilukset ja talo oli laitettu verolle, oli Järvenpäänniitty Vähämäntyniemestä peltoaitaukseen tullut Sammille. Joen tai puron pohjoiselta puolelta kaikki mitä siellä on, lukuun ottamatta kahta niittykappaletta nimiltään Naulikko ja Kokko, kuuluvat Lempun taloon. Sen jälkeen Heikki lausui lopuksi, kuinka Jönkkärillä ei ole Järvenpäänniittyyn, joka nyt on riidanalainen, mitään oikeutta. Jönkkäri taas muistutti, että mainittu todistajan lausunto, jota hän kovasti oli tuonut esiin, ei ole miltään osin merkityksellinen. Jönkkäri muistutti, että nyt ei ole kyseessä Järvenpäänniitty, vaan Sammijoen varrella pohjoispuolella järveä oleva niitty. Se on Östringin karttaselitelmässä numerolla 3. ja se on kirjattu Lauri Yrjönpojan eli Jönkkärin taloon. Siitä samasta Heikki antoi lausunnon, että se kait on aina moitteetta ollut hänen Sammin talonsa nautinnoissa. Päätteeksi Heikki Matinpoika esitti, kuinka hänen vaimonsa oli viime syyskäräjien aikaan lapsivuoteessa ja siksi hän oli estynyt tulemaan paikalle. Sitä ei myöskään Jönkkäri voinut kiistää. Jönkkäri teki Heikin kanssa sellaisen sopimuksen, että Heikki jättää mainitun riidanalaisen niityn Jönkkärin viljelyyn ja nautintaan siihen saakka, kunnes hän ehtii saamaan asianomaisen määräyksen maanmittarille, toimittamaan heidän keskensä niittyjen jaon. Lisäksi hän maksaa Jönkkärille heti kotiin saavuttuaan tuomitut oikeudenkäyntikulut 12 kuparitaaleria. Mutta kun hänen saamansa 2 hopeataalerin sakko oikeudesta poissaolosta syynä oli hänen vaimonsa sairauden tila ja ottaen huomioon, että hän on monia vuosia nauttinut riidanalaisesta niitystä, jota Jönkkäri ei voinut kiistää, niin sekä siitä että hänen yhden taalerin saamasta vahingontekosakosta hänet vapautetaan. 

Lähde: Kansallisarkisto Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1741–1741 (KO a:56), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien talvikäräjät 30. ja 31.3.1741, sivut 263–264v, jaksot 268–270, 8. §. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27251472
---

4.
Erick Thomaβon Jönckeri tiltalte Hendrick Matβon Pärmäkåski ifln Sammis by, angående af wåldande af 4. Winterlaβ Höö, thet Erick sidstledne Sommar slagit och bärgadt, på tre ställen af Ryngäjoki Äng, hwilcken han ock i många Åhrs tid tillförene oklandradt skall nyttiadt och innehaff. Och som Hendrick eij neka kunde Jönckeri warit i besittning af sådan häfd, och at han sådant i achtadt ifrån berörde tre ställen hela afkastningen till 4. skrindor egenwilligt tillgripit; Ty sökte han igenom förening Jönckeri till frids ställe, hwilcken i så måtto blef träffad, at Hendrick utfäste till Jönckeri Fyratijo Åtta daler Krmt erlägga, hwaremot han thet tillgrepna höet sielf har at behålla, samt at lemna omrörde tre stycken af Ryngäjoki Äng under Jönckeris oqwalda nyttiande, till deβ at han till äfwentyrs med skiäl till deβ återwinnande kan blifwa utrustad; hwilcken förening i förmågo af R: B: 20. Cap 2. §: achtades godt at stadfästa.

Erkki Tuomonpoika Jönkkäri syytti Heikki Matinpoika Pärmäkoskea Samminkylästä 4. talvikuorman heinien vohkimisesta. Ne Erkki oli viime kesänä kaatanut ja korjannut kolmelta Ryngäjoenniityn lohkolta. Niitä hän oli useita vuosia moitteetta nauttinut ja hallinnut. Heikki ei voinut kieltää Jönkkärin hallintaa sellaiselta nautinnalta ja että hän oli esiin tuotujen mainittujen kolmen lohkon heinänkaadosta omavaltaisesti anastanut 4 krinniä eli häkkiä. Siksi pyysi hän sopimusta Jönkkärin hyvittämiseksi seuraavasti: Heikki lupasi maksaa Jönkkärille 48 kuparitaaleria ja että hän sen vastineeksi saisi pitää anastamansa heinät itsellään. Lisäksi hän jättäisi sanotut kolme Ryngäjoenniityn lohkoa Jönkkärille kenenkään häiritsemättömään nautintaan. Tämä jatkuisi siihen saakka, että hän mahdollisesti voisi löytää perusteet niiden takaisinvoittamiseksi. Tämä sopimus katsottiin oikeudenkäyntikaaren 20. luvun 2 pykälän mukaan hyväksi ja se vahvistettiin.

Lähde: sivut 264v–265, jakso 270, 9. §: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27251474