Thet företrädde Mats Erichßon Kraka ifrån SamminMaja, gifwandes tilkänna, at thes fader, Erich Thomaßon Jönckäri ifrån Lawasjärfwj för tre weckor igenom döden aflidit, hwarföre Matßes begäran war, at Rätten wille förordna ägendoms upteckning uppå qwarlåtenskapen, och at then emellan wederbörande thärjämte måtte skiftas. Erich Jönckäris son af senare giftet, Peter Erickßon, ingaf then Testaments skrift, af dⁿ 24. Januarii sidlsl. år, then Erich wid thet thärå följande Winter Ting, låtit intekna, lydande thet ena med thet andra, som följer:

Åhr 1744, den 12. etc. Martii blef laga Härads Winter Ting förrättadt med allmogen och then meninge man af Kyro och Jkalis Soknar, på Påusa hemman i Kostula by, Närwarande Nämden, som domboken fölmäler:

 

65. §.

Uppå begiäran blef sådan skrifft, som följer:

 

Testamente och Förordnande.

Som en Christen altid bör wara omtänckt om sin dödelighet, och til förekommande af alla arfs stridigheter emellan effter lefwande, så fördt förordna, at en den andra något förfång och nachdeel ei tilfogar; Altså och i hänseende på min Höga ålder och skröplighet, hwilcken Gud lärer snart förbyta uti oskröplighet, har jag Erik Thomaßon Jönckari, af fult förstånd sundt förnuft, och wälbetänckt med, angående min lilla qwarblifwande egendoms ärfwande, effter min död, nu i förtid således welat förordna och Testamentera! At min nu warande Hustru, af senare giffte Brita Matts dotter, som med särdeles tienst och ödmiukhet, har mig uti min Höga swaga ålderdom til handa gått och skiött, och min med henne aflade Son, Pehr Erikßon, skola förutan minsta intrång och inwändning af mina barn af förra giffte, all min Egendom i löst och fast, woro det litet eller mycket, effter min död, befindtelig ärfwa, behålla och besittia; Hwilcket jag så mycket tryggare, i anledning af Arf: B: 17. Cap: 4. §: går, at min all Ägendom är med surswett förwärfd och ei ärfd. Utslutandes således härmed alla mina barn af förra Kullan ifrån all arfs rätt och lått, til effterblifwande Egendom; Emedan de icke allenast warit mig mycket olydige, genstårtige med mera, och uti min ålderdom mig öfwergifwit, så at jag nödgats anlita om hielp af fremmande, utan och enligt förteckningen uprättad dⁿ 10 Januarii 1744. så mycket som kan swara emot deras Fäderne, öfwer Möderne bekommit. Altså, i grund af sådane omständigheter, är min wilja, at min ofwannämnde hustro och Son Pehr, skola efter min död til all min befindtelig Egendom arfwingar blifwa, hwilcket jag uti främmande mäns närwaro, med mitt nams och bomärckes underskrifwande fastställer och bekräffter. Jönckäri dⁿ 24 Januarii 1744./.

 

Erik Thomaßon Jönckäri ifrån Ikalis Sochn (puumerkki)

 

Til wittne E: Litander

 

uti domboken, införd: och thetta theröfl^r til bewis meddelt. Åhr, dag och ort som ofwanföre skrifwit står. På Härads Tingz Rättens wägnar

Gabriel Thauwonius

 

Thärhos förmälandes, at som efter Kärandens moder, Brita (? Anna) Joseps dotter allaredan skiedt ordenteligit skifte, thet han med bewitnad afskrifft af thet thärwid författade instrument af dⁿ 27. augusti 1743. bewijste, hwarå jämwäl then, uti Testamentz skriften, åberopade förteckningen, af dⁿ 10. Jan. fans fattad, och hwad nu öfrigit är, honom Peter och thes moder, Brita Mats dotter, igenom Testamente blifwit tillagdt, så wore thes halfboders Matßes påstående om upteckning och skifte obefogadt;

Hwaremot Mats påminte, at Upteckning och skifte thes mera här(?) rum skola äga, som han eij skal bekommit, thet honom uti omnämde förteckning påföres, och han theßutan wed hemmanet mycket arbete skal nedlagdt; begärandes än widare, at undertecknad thenne upteckningz och Skiftes förrättning sig må åtaga, hälst som thes twenne systrar, Walborg och Anna, then förra gift med Thomas Tuori ifrån Pitkäniemi, och then senare oförsörgd hos fadren, igenom döden skola aflidit, och theras ägendom stadnadt uti fadrens händer. Häröfwer

 

resolverades:

At Peter och thes moder Brita Matts dotter äga draga försorg thärom, at alle then förras halfsyskon och medarfwingar och then senares stiufbarn, igrund af 18. Cap. 1. §. Ärfs. B: få deel och afskrifft af ofwannämde Testamentz skrifft, hwarefter them fritt står, at likmätigt 3. §. i samma lagsens rum, inom natt och åhr, klander thet samma, om the wilja och gitta thet giöra; Jmedlertid finner Rätten godt, at med upteckning effter Erich Jönckäri må anstå, hwarunder och upteckningen effter döttrarne begripas. Sedan thetta så war slutit och afkunnadt tilstältes Mats Erickßon en afskrifft af åfwannämde Testamets skrifft, som uppå begäran blef antecknadt.

 

”Oikeuden eteen asteli Matti Erkinpoika Kraka Samminmajalta. Hän ilmoitti, että hänen isänsä Erkki Tuomonpoika Jönkkäri Lavasjärveltä on kolme viikkoa sitten kuollut (Hiski † 2.3.1745, ikä 70 vuotta). Edellisen vuoksi Matin pyyntö oli, että oikeus määräisi tekemään perukirjan vainajan jäämistöstä ja että se täytyisi sen jälkeen jakaa asianomaisten perillisten kesken. Erkki Jönkkärin jäljemmästä avioliitosta oleva poika, Pekka Erkinpoika, jätti oikeudelle kopion vainajan tekemästä testamentista. Se oli laadittu viime tammikuun 24. päivänä ja Erkki oli vakuudeksi antanut ottaa sen sitä seuraavilla talvikäräjillä oikeuden pöytäkirjaan. Se kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

 

”Maaliskuun 12. päivästä vuonna 1744 lähtien pidettiin lailliset kihlakunnan talvikäräjät yleisön ja yhteisen rahvaan kanssa Hämeenkyrön ja Ikaalisten pitäjien Kostulan kylän Pousan talossa. Läsnä oli lautakunta, kuten tuomiokirjassa on mainittu:

65. §.

Pyynnöstä tulee sellainen kirjoitus, kuin seuraa:

 

Testamentti ja Määräys.

Kristityn tulee aina ottaa huomioon kuolevaisuutensa ja välttää kaikkia perintöriitaisuuksia jälkeenjääneiden kesken. Siksi pitää määrätä, ettei kukaan heistä aiheuta toiselleen mitään haittaa tai vahinkoa. Olen jo korkeassa iässä ja raihnainen, minkä Jumala kohta muuttanee kivuttomuudeksi. Siksi olen minä, Erkki Tuomonpoika Jönkkäri, täydessä ymmärryksessä, terveellä järjellä ja viisaudella, nyt etukäteen halunnut määrätä ja testamentata, minun kuolemani jälkeen jäävän vähäisen omaisuuteni! Minun nykyinen, jäljemmästä avioliitostani, vaimoni on Riitta Matintytär. Hän on minua korkeassa heikossa vanhuudessani olevaa kohtaan erinomaisella palvelulla ja nöyryydellä ollut avulias ja hoitava. Minulla on hänen kanssaan saama yhteinen poika, Pekka Erkinpoika. He tulevat yhdessä saamaan omistukseensa kaiken minun kuolemani jälkeen jäävän omaisuuteni, oli sitä vähän tai paljon, oli se sitten irtainta tai kiinteää. Siihen ei ole minun edellisen avioliittoni lapsilla vähäisintäkään huomauttamista tai vastaansanomista. Tämän hyvin vakaan päätökseni olen tehnyt noudattaen perintökaaren 17. luvun 4. pykälää, sillä minä olen ansainnut omaisuuteni hikipäin enkä perien. Täten siis teen osattomaksi koko aiemman pesueeni minun jälkeeni jäävästä omaisuudestani niin kaikista perintöoikeuksista kuin osista. Sen teen, koska he ovat olleet minua kohtaan hyvin tottelemattomia sekä vastahakoisia ja sen sellaista. Lisäksi he ovat hylänneet minut vanhuuteen, niin, että minä olen ollut pakotettu kääntymään anomaan apua vierailta. Kaiken kukkuraksi 10. tammikuuta vuonna 1744. laaditun luettelon mukaan, niin paljon kuin heidän olisi pitänyt vastata heidän isistään, on se jäänyt äitien kontolle. Edellisten seikkojen perusteella minä haluan, että minun yllä mainittu vaimoni ja poikani, tulevat perillisinäni kuolemani jälkeen saamaan kaiken löytyvän omaisuuteni. Tämän minä olen vieraiden miesten läsnä ollessa vahvistanut nimeni ja puumerkkini allekirjoituksella. Jönkkärillä 24. päivänä tammikuuta 1744.

 

Erkki Tuomonpoika Jönkkäri Ikaalisten pitäjästä (puumerkki)

 

Todistaa: Erik Litanden (nimismies).

 

Edellinen merkittiin tuomiokirjaan ja hänelle annettiin tästä todistus.

Otettu tuomiokirjaan ja tämä on annettu siitä todistukseksi. Paikka ja aika kuten yllä. Kihlakunnanoikeuden puolesta:

Gabriel Thauvonius.”

 

Tämän jälkeen Pekka mainitsi, että kantajan äidin, Riitta (= Anna) Joosepintyttären, jälkeen jo tehtiin asianmukainen jako. Siitä hän esitti oikeaksi todistetun 27. päivänä elokuuta vuonna 1743 tehdyn jäljennöksen. Sen ohella hän muistutti myös testamenttiin otetusta 10. tammikuuta tehdystä luettelosta. Kun otetaan huomioon, mitä Pekalle ja hänen äidilleen Riitta Matintyttärelle, on testamentin kautta määrätty, niin on tämän puoliveljen Matin vaatimus perukirjan ja jaon teosta aiheeton.

 

Tätä vastaan Matti muistutti, että perukirja ja sen mukainen jako pitää tehdä. Sen paremmin testamenttia kuin siinä ollutta luetteloakaan hän ei ole saanut. Sitä paitsi hän on kotonsa eteen tehnyt hyvin paljon töitä. Hän pyysi vielä, että tehtävän perukirjan allekirjoittaneen pitää itse vastata sen ja jaon toimittamisesta. Perukirja tarvitaan etenkin siksi, kun hänellä oli kaksi sisarta Valpuri ja Anna. Näistä ensin mainittu oli naitu Tuomas Tuorin Pitkäniemestä kanssa. Jälkimmäinen oli turvattomana isänsä luona. He molemmat ovat kuoleman kautta heittäneet henkensä. Heidän omaisuutensa (äidinperintönsä) on päätynyt jakamattomana isän käsiin. Edellisen perusteella:

päätettiin:

Pekan ja hänen äitinsä Riitta Matintyttären on ryhdyttävä sellaisiin toimenpiteisiin, että kaikki Pekan puolisiskot ja kanssaperilliset eli Riitan lapsipuolet, perintökaaren 18. luvun 1. pykälän perusteella, saavat osansa ja jäljennöksen yllä mainitusta testamentista. Sen jälkeen he ovat vapaita, noudattaen saman lain 3. pykälän vuoden ja yhden yön moiteaikaa. Tämän kuluttua he saavat tehdä lopulle omaisuudelle tahtonsa mukaan mitä haluavat. Kuitenkin oikeus katsoo hyväksi, että perukirja Erkki Jönkkärin jälkeen pitää tehdä. Sen pitää käsittää myös tyttärien jälkeiset perut. Sitten kun tämä asia on saatu päätökseen ja julistettu, pitää Pekan toimittaa Matti Erkinpojalle jäljennös yllä kerrotusta testamentista, joka pyynnöstä tuli kirjattua.”

 

Lähde: Kansallisarkisto Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1745–1745 (KO a:62), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien syyskäräjät päiväyksellä 27.3.1745, sivut 446v–449, jaksot 458–469, 7. §. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27249954