©Antero Perttula 2020
Osaran ratsutilan omistuksista Lavasjärvellä eli Samminmajalla

Maanjako-oikeuden käsittely ja tuomio 26. maaliskuuta vuonna 1771. Alussa on mukana kokoontuminen 25. maaliskuuta. Vapaa suomennos alkuperäisestä ruotsinkielisestä pöytäkirjasta.

”Ikaalisten pitäjän Krakan tilalle kokoontuivat 25. maaliskuuta vuonna 1771 seuraavat maanjako-oikeuden jäsenet:

Ikaalisten pitäjän puolesta:

- herra luutnantti Otto Henrik von Delvig,

- herra varakihlakunnantuomari Vilhelm von Pfaler sekä

- talonpoika Juho Heikinpoika Alapeijari Jämijärveltä,

sekä Merikarvian pitäjän puolesta:

- herrat varapormestarit Gerhard Backman ja

- Johan Sorander sekä

- herra rehtori maisteri Fredrik Reinhold Brander.

Pöytäkirjaa piti varakihlakunnantuomari Otto Henrik von Pfaler.
 

1.§.

Tämä maanjako-oikeus oli kokoontunut 8. tätä kuuta käsittelemään herra komissiomaanmittarin kunnioitetun Daniel Hallen syyskuussa vuonna 1765 ja kesäkuussa vuonna 1766 toimittamaa rajankäyntiä Merikarvian ja Ikaalisten pitäjien välillä. Samalla selvittiin isojakoa viimeksi mainittujen pitäjien Lavasjärven metsämaan ympäri. Silloin ilmaantui riitaa pitäjienrajassa. Lisäksi on maanjako-oikeus kohdannut asian käsittelyssä esteitä. Nimittäin kruunun augmenttitalonpoika Matti Antinpoika Siikaisista sekä ruotujakolaitoksessa Kuninkaallisen Porin läänin jalkaväkirykmentin alaisuuteen kuuluvaksi jaettu kruununtalonpoika Juho Tunturi Hirvijärveltä Merikarvian pitäjästä, eivät olleet varustautuneet tarpeellisella rykmentin täysivaltaisella. Tämä siitä huolimatta, että he olivat riitauttaneet pitäjänrajan. Sen tekivät yhdessä mainitusta pitäjästä olevien verotalonpoika Martti Vähäsiikaisen, kruunun uudisasukkaiden Antin ja Juhon (Leppijärveltä) sekä lääninvirkakunnalle palkkatiloiksi jaettujen talonpoikien Heikki Leppijärven ja Matti Petkeleen Leppijärveltä sekä Pekka Vuorijärven, yhdessä kruunulle jaettujen Erkki ja Antti Pyntäisen kanssa. Sen he tekivät vastoin Lavasjärven kylänmiesten Matti ja Juho Krakan yhdessä Pekka Jönkkärin ja Lavasjärven metsämaasta neljänneksen omistavan Osaran veroratsutilan omistajan kruununnimismiehen kunnioitetun Nils Favorinin sekä maanmittarin vasta-alkajan herra Carl Favorinin kanssa, kantaa. He kaikki ovat Ikaalisten pitäjästä. Myös viimeksi mainittujen talonpoikien puolesta on silloin puuttunut kruunun täysivaltainen. Edellisten seikkojen vuoksi on maanjako-oikeus siirtänyt asian tälle päivälle. Lisäksi oikeus velvoitti uhkasakolla jokaisen riidanalaiseen rajaan kohtaavan osapuolen ennalta valmistautumaan ja tuomaan tässä istunnossa esiin kaikki ne heidän perusteensa sekä todistuksensa, joihin he aikovat vedota.

Yllä mainittujen kruununtalojen asukkailta edellytetään, että he hyvissä ajoin ennakkoon tekevät sellaisen anomuksen, että heidän tilojensa puolesta määrätään, nyt puuttuneet, kruunun ja rykmentin täysivaltaiset. Heidän täytyy saapua paikalle tänä päivänä. Heidän tulee myös esittää, että sellainen anomus on tehty. Jos tehtävään julkisesti valtuutettu aiheettomasti puuttuu oikeudesta, ei se voi estää asian lainmukaista käsittelyä ja päätöstä.

Tämän jälkeen paikalle saapuivat kaikki edellä mainitut osapuolet lukuun ottamatta kruununnimismies Favorinia. Hänen oikeuttaan valvoi, aiemmin näytetyllä valtuutuksella, hänen veljensä herra Carl Favorin.

Niin ikään ilmoittautui kruunun ja rykmentin täysivaltaisena Merikarvian pitäjän puolesta herra kruununvouti kunnioitettu Isaac Takou, joka jo aiemmin on ollut läsnä kruunun täysivaltaisena. Paikalla oli lisäksi herra majurin ja ritarin Kuninkaallisen Majesteetin Miekkaritarikunnasta jalosukuisen Jacob Carl Gripenbergin 14. tätä kuuta antamalla määräyksellä, joka nyt esitettiin, herra vääpeli Johan Sneck. Mutta Siikaisten kruunun augmenttitalon puolesta Kuninkaallisesta henkirakuunarykmentistä ei ollut ketään paikalla. Ei, vaikka herra kornetin hyvinjalosukuisen Gustaf Vilhem Weismannin 9. samaa kuukautta esitetyssä todistuksessa oli, että sellaisen täysivaltaisen asettamisesta oli sanotusta talosta jätetty anomus. Näiden ohella paikalla olivat herrat komissiomaanmittarit Johan Åhman ja Daniel Halle, jotka sillä tavalla, kuin 8. tätä kuuta tehty pöytäkirja osoittaa, olivat johtaneet riidanalaisen rajankäynnin.

Kaikkien asianomaisten läsnä ollessa oli edeltäpäin mainituille rajapaikoille asetettu viisikiviset rajamerkit: napakivi ja neljä viisarikiveä. Osapuolten pitää kunkin maksaa oikeuteen asettamansa jäsenen sekä sihteerin kyydit ja päivärahat heille esitettyjen laskujen mukaan. Kuitenkaan Merikarvian pitäjäläisten ei tarvitse maksaa kuin kolmasosan sihteerille, koska he edellisessä kokoontumisessa suorittavat kaikki vastaavat kulut. 

3.§.

Maanjako-oikeus oli toiminut tavalla, kuin pöytäkirjan edelliseen pykälään merkitty tuomio osoittaa. Se oli erottanut kaikki Lavasjärven yhteiset metsämaat kyläläisille. Vierekkäin olevat rajanaapurit pääsevät eroon jatkuvista omistusriidoista mainittujen kylänmiesten kanssa. Oikeus on myös vahvistanut saman metsämaan ympärikiertävät rajat. Nyt tämän kyläkunnan Merikarvian pitäjän puolelta oleva verotalonpoika Heikki Matinpoika Sammi yhdessä kruunun lääninvirkakunnalle palkkatiloiksi jaettujen talonpoikien Matti Erkinpoika ja Juho Juhonpoika Krakan sekä Pekka Erkinpoika Jönkkärin Ikaalisten pitäjästä yhdessä viimeksi mainittujen kruunun täysivaltaisen väliaikaisen kruununvoudin kunnianarvoisan Petter Gammalin kanssa torjuivat jaon. He valittivat, että vaikka Osaran ratsutila on joinakin aikoina hallinnut ja nauttinut jotakin osaa heidän yhteisestä metsämaastaan, ei mainittua ratsutilaa ole laitettu siitä verolle. Siksi he väittivät, että se sama osuus, joka pitäisi mennä Osaran ratsutilalle, tulee tuomita heille. Perusteena oli erityisesti se, kun täällä aiemmin eilen esitetty edesmenneen maanmittari Östringin laatimalla kartalla ja sen selvityksellä ei voida osoittaa kenellekään muulle, kuin heille, kuuluvan mitään osaa täältä.

Läsnä oli Osaran veroratsutilan omistajan kruununnimismiehen kunnioitetun Nils Favorinin määräämänä valtuutettuna ja veljenä maanmittarin vasta-alkaja herra Carl Favorinin. Hän itse omistaa myös kyseistä ratsutilaa, joten yhdessä mainitun veljensä kanssa hän omistaa jonkun osuuden Lavasjärven metsämaasta. Vastaukseksi yllä mainittujen väitteeseen esitti herra Carl Favorin seuraavat asiakirjat:

I) Ote Hämeenkyrön ja Ikaalisten pitäjien kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta 15. ja 16. helmikuuta vuodelta 1709³⁾. Se luettiin ääneen ja siinä sanottiin: että silloinen Osaran ratsutilan haltija oli esittänyt seuraavaa:

1) Ote kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta 25. kesäkuuta vuodelta 1668 lähtien. Siinä sanottiin, että Sammin eli nyt kutsutun Lavasjärven asukkaat tunnustivat, että Osaran ratsutila omisti yhtä suuren osuuden Lavasjärven ulkomaasta, kuin hekin.

2) Kihlakunnanoikeuden tuomion 5. lokakuuta 1672 lähtien¹⁾, että yksi neljännes mainitusta ulkomaasta silloin tuomittiin Osaran ratsutilan ikuisiksi omistuksiksi.

3) Kihlakunnanoikeuden tuomion 26. syyskuuta vuodelta 1679²⁾. Sen mukaan hyvät miehet määrättiin vuoden 1672 julistuksen mukaan jakamaan usein mainittu maa.

4) Edesmenneen vapaaherran maaherran paronin Lorentz Creutzin 7. elokuuta vuonna 1695 antaman määräyksen. Siinä silloin kruununvoutina ollut Engelbrecht Stare määrättiin valvomaan, että Osaran ratsutila saa nauttia sitä osaa Lavasjärven ulkomaasta, johon se on laillisen tuomion mukaan oikeutettu. Sitten Reen oli pyytänyt, että sanottu osa jaettaisiin muista Lavasjärven asukkaiden tiluksista. Vielä kuultiin kahden talon asukasta Lavasjärveltä eli Samminmajalta ja he olivat kertoneet mielipiteensä. Lopuksi oikeus oli vahvistanut, että Osaran ratsutilan osuus pitää valantehneen maanmittarin erottaa vuoden 1672 kihlakunnantuomion mukaan.

II) Edesmenneen maanmittarin Daniel Ekmanin 27. ja 28. lokakuuta vuonna 1737 pitämän toimituksen 21. marraskuuta 1731 annetun määräyksen mukaan. Siitä saatiin tietää, että hän ei erottanut Osaran ratsutilan osuutta Lavasjärven metsämaasta. Hän vain katsoi tietyt tynnyrin- ja kapanalat tontiksi ja pelloiksi. Tämä siksi, kun saman ratsutilan alaisuuteen silloin aiottuun Lampikosken torppaan liitettiin kylvöalueiksi tynnyrinaloja samassa suhteessa toisten talojen kanssa. Heinämaita otettiin osittain sanotuista taloista, osittain joiltakin nevoilta, 14 ½ aamin verran. Lisäksi torppa sai vapaavuosia uusien niittyjen perkaamiseksi. Vielä torpalle annettiin yhdessä muiden naapurien kanssa Lavasjärven yhteisiltä alueilta sekä metsää kotitarpeiksi että laitumia kuin myös kala-apajia viidestä erillisestä järvestä.

III) Edesmenneen korkeanjalosukuisen vapaaherran paronin kenraalimajurin ja maaherran Otto Reinhold Ykskullin 18. elokuuta 1740 antaman päätöksen, mikä on tähän otettu koko laajuudessaan ja kuuluu sanasta sanaan seuraavasti ⁴⁾ (alla olevan päätöksen tekstissä on alkuosassa puutteita, mutta ne on täydennetty tähän):

”Uusi päätös maariitaan Lavasjärven verotalonpoika Heikki Matinpojan Ulvilan pitäjän Sammin kylästä, kruununasukkaiden Pekka Erkinpoika Jönkkärin, Matti Erkinpojan ja Juho Jaakonpojan Ikaalisten pitäjän Samminmajan kylästä sekä Ikaalisten pitäjän pitäjänkirjurin ja Osaran ratsutilan № 104 hallinnoijan Nils Favorinin välille. Erimielisyys koskee neljännestä Lavasjärven ulkomaasta. Olen 21. marraskuuta vuonna 1731 antanut määräyksen maanmittarille hyvinluotetulle Daniel Ekmanille jakaa ja erottaa osapuolten kesken tämän riidanalaisen maan. Toimituksen on sama maanmittari suorittanut 27. lokakuuta vuonna 1737.  Olen vahvistanut 20. tammikuuta vuonna 1738 Favorinin hallinnat, mutta nyt kantajat taas vaativat sen kuuluvan heille. Annettu Turun lääninkansliassa 18. elokuuta vuonna 1740.

Kantajina Lavasjärven kylän asukkaat väittävät, että tämä riidanalainen neljännes mainitusta kylän ulkomaasta, jota pitäjänkirjuri Favorin nyt hallinnoi, kuuluu heille itselleen. Tämän seurauksena se alue määrätään suojattavaksi pitäjänkirjuri Favorinille. Heitä kielletään rakentamasta mitään sille omimalleen tilukselle, jonka Favorin on aikonut jotakin asukasta varten talo- ja torppapaikaksi. Vahvistaakseen heidän luuloteltuja oikeuksiaan Lavasjärven ulkomaan neljännekseen, heillä ei ollut esittää muuta kuin edesmenneen maanmittari J:S: Östringin antama ja tekemä oikeaksi todistamaton jäljennös erämaasta. Sitä vastaan Favorin kykeni osoittamaan omaavansa Osaran ratsutilallaan oikeudet yhteen neljännekseen Lavasjärven ulkomaasta:

• Hämeenkyrön ja Ikaalisten pitäjien tuomiokirjaote 15. helmikuuta vuodelta 1709 todistaa, jonka myös kihlakunnanoikeuden päätös päivättynä 5. lokakuuta vuonna 1672 lähtien vahvistaa, että tämä Osaran ratsutila on saanut ikuisiksi nautinnoikseen ¼ Lavasjärven ulkomaasta.

• Muinainen maaherra korkeanjalosukuinen paroni vapaaherra Lorentz Creutz (nuorempi) on päätöksellään 7. elokuuta vuonna 1695 valvonut ja vahvistanut Osaran ratsutilan omistukset.

• Muinainen maaherra vapaaherra paroni Justus von Palmenberg on 10. syyskuuta vuonna 1712 määrännyt silloisen maanmittari Östringin ensi tilassa jakamaan kyseisen maan. Kävi kuitenkin niin, että mainittu maanmittari ei, oikeutetuin perustein, toisen viran estämänä ja vihollisen hyökättyä (isoviha), voinut sitä toimittaa. Toisen henkilön tuli suorittaa mainittu tehtävä.

• Edellisen vuoksi minä osoitin, pitäjänkirjurin Nils Favorinin sittemmin tekemän anomuksen perusteella, yllä mainitusti 21. marraskuuta vuonna 1731 maanmittari Ekmanin saattamaan loppuun usein mainitun jaon. Sen hän teki 27. ja 28. lokakuuta vuonna 1737. Silloin annettiin Osaralle ¼ Saaresojan varrelta.

Koska olen antanut 20. tammikuuta vuonna 1738. vahvistukseni maanmittarin hyvinluotetun Daniel Ekmanin ¼ Lavasjärven ulkomaan erottamiselle ja jakamiselle, seuraa siitä, että se osa on valvotusti ja pysyvästi luovutettu Favorinille. Koska tämä Lavasjärven asukkaiden uusi anomus on aiheuttanut pitäjänkirjurille vaivaa, pitää heidän suosiolla maksaa hänelle syntyneistä kustannuksista viisi hopeataaleria. Muussa tapauksessa on seudun kruununvoudin se ulosmitattava. Mutta mitä tulee kihlakunnanoikeudessa Favorinin vastapuolelleen esittämiin kustannuksiin, niin niissä käännytään asianomaisen Kihlakunnanoikeuden puoleen. Aika kuten yllä on kirjoitettu.

Otto Reinhold Yxkull (maaherra) / Samuel Forseen (lääninsihteeri)”

Ottaen huomioon nämä asiakirjat, pyysi maanmittarin vasta-alkaja herra Carl Favorin, että oikeus säilyttäisi Osaran ratsutilalla sille useita kertoja tuomittu neljännes osapuolten yhteisestä metsämaasta.

Mutta kantajat väittivät, että Osaran ratsutila ei voi vähimmässäkään määrin olla osaomistajana tällä maalla. He esittivät pyynnön, että oikeus kuulisi valallisina muutamia todistajia. He vahvistaisivat selvityksen siitä, että sanottu ratsutila ei omista mitään tonttia siellä tai sellaista osaa, jonka he ovat sanoneet.  Koko alue pitäisi olla heidän vallassaan edesmenneen maanmittari Ekmanin erottamana. Todistajiksi he esittivät vanhan talonpojan Erkki Juhonpojan ja tämän vaimon Maria Yrjöntyttären Vatajasta sekä talonpojan Kreku Siponpojan Merikarvian pitäjän Pyntäsjoelta.

Heidän kuulemistaan Favorin vastusti sillä perusteella, että heidän todistuksensa eivät mitenkään voisi kumota jätettyjä kirjallisia seikkoja. Hänellä ei sinänsä ole mitään jääväystä todistajia vastaan, sillä he eivät ole sukulaisia osapuolten kanssa ja ovat hyvämaineisia.

Osapuolten poistuttua tuvasta laadittiin tähänastisesta seuraava:
 

Päätös:

Mikään osapuoli ei voi riistää toiselta tilaisuutta tuoda esiin kaikkia niitä seikkoja, joiden hän katsoo voivan valaisevan omalta puoleltaan asiaa. Oikeuden tulee sitten harkita, mikä vaikutus ja todistusvoima kullekin esitettävälle perustelle voidaan antaa. Siispä maanjako-oikeus haluaa kuulla kantajan nimeämiä todistajia, koska heitä kohtaan ei ole esitetty minkäänlaista jääviyttä.

Kun edellinen päätös, johon vastaaja ilmoitti tyytyväisyytensä, oli julistettu, antoi oikeus edellä mainittujen todistajien tehdä tavallisen todistajanvalansa. Heitä varoitettiin pysymään puheessaan totuudessa ja sen jälkeen kukin erikseen kuultuina he kertoivat:

1) Erkki Juhonpoika kertoi olevansa vähän yli 70-vuotta vanha. Hän oli viidentoista vuoden iästä lähtien asunut osin Vuorenmaan osin Vatajan kylässä ½ peninkulman päässä täältä. Mutta hän ei ollut koskaan ennen kuullut, että Osaran ratsutila omistaisi osan tästä Lavasjärven kylän yhteismaasta, ennen kuin vuonna 1737, jolloin todistaja oli ollut lautamiehenä mukana edesmenneen maanmittari Ekmanin täältä tekemässä toimituksessa. Siinä Osaran ratsutilalle oli annettu joitakin niittyjä ja peltomaita, sekä osoitettu talonpaikka. Silloin myös Lavasjärven asukkaat olivat todistajalle valittaneet siitä, että Ekman oli uhkailulla taivuttanut heidät olemaan mukana samassa toimituksessa. Todistaja ei kuitenkaan kuullut Ekmanin niin tehneen. Todistus luettiin ääneen, todistaja vahvisti sen ja sai sitten poistua. Kutsuttiin paikalle:

2) Maria Yrjöntytär, joka sanoi syntyneensä puolen peninkulman päässä täältä Kallion talossa. Sieltä hän oli 1 ½ vuotiaana muuttanut tämän kylän Jönkkärin taloon. Siellä hän oli asunut vähän aikaa ja sittemmin lähiaikoihin saakka asunut Vatajan kylässä. Vaikka hän on nyt 64 vuotta vanha, sanoi todistaja, ettei hän ollut koskaan kuullut puhuttavan, että Osara omistaisi osan Lavasjärven metsämaasta ennen, kuin edesmennyt maanmittari Ekman oli täällä pitänyt toimituksen. Enempää todistaja ei osannut kertoa, minkä vuoksi todistus luettiin ääneen, hän vahvisti sen ja sai poistua. Sitten sisään astui:

3) Reko Siponpoika, joka sanoi syntyneensä Ulvilan pitäjässä. Hän on nyt 70-vuotias ja on 40 vuotta asunut Pyntäsjoen kylässä puoli peninkulmaa täältä. Hän ei ollut koskaan ennen, kuin maanmittari Ekmanin tällä tehneen toimituksen jälkeen, kuullut, että Osaran ratsutila olisi osallinen tämän Lavasjärven kylän metsämaahan. Hänen appiukkonsa Matti Siponpoika oli kertonut, että kun hän aiemmin noin 30 vuotta sitten oli erään kerran tavannut Osaran ratsutilan aiemman haltijan Reenin, oli tämä saanut kuulla, että Matti Siponpoika asuu Pyntäsjoella. Reen oli sanonut hänelle seuraavaa: ”Kun minä nyt omistan Osaran, niin minun pitää laittaa sinut verolle, kun arvelen Pyntäsjoen olevan pystytetty Lavasjärven tiluksille”.

Lisäksi todistaja mainitsi, että edesmennyt Kalle Paulinpoika Venesjärveltä oli kertonut todistajalle Osaran ensimmäisestä tulosta osaan Lavasjärven metsämaata. Tapaus oli sattunut aiemmin venäläisten maahantunkeutumisen (isovihan) aikana. Kalle oli silloin ollut iältään noin viisikymppinen. Hän sanoi tietävänsä seuraavaa: ”Edesmennyt Ikaalisten kirkkoherra maisteri Abraham oli hankkinut kierolla tavalla itselleen maaherralta Turusta määräyksen. Sen mukaan ne useat talonpojat, jotka olivat saaneet luvan asettua tälle seudulle, oli ajettu pois tiluksiltaan. Kun he olivat moiseen menettelyyn hakeneet oikeuttaan Kuninkaalliselta Majesteetilta, piti maisteri Abrahamin palauttaa sama määräys maaherralle. Tämä oli kuitenkin uudelleen vahvistanut maisteri Abrahamille oikeudet siihen osaan Lavasjärven kylää, jota Osaran ratsutilan sanottiin aiemmin pitäneen omanaan. Matti Simonpojan mukaan juttu oli saanut alkunsa siitä, kun Sammin talon asukas oli hyväksynyt maisteri Abrahamin osaomistajaksi Lavasjärven kala-alueeseen ja tämän piti siitä maksaa asukkaalle jonkinlaista vastiketta”. Todistus luettiin ääneen, todistaja vahvisti sen ja sai poistua.